Kiekko-Espoon laitahyökkääjä Jesse Pahkamaan syksy U18 SM-sarjassa on edennyt tavoitteiden mukaisesti. Hän on sarjan pistepörssin kymppisakissa ja sai maajoukkuekutsun.
Pahkamaa lähti meneillään olevaan kauteen tavoitteenaan hyvä rooli Kiekko-Espoon U18-joukkueessa ja sitä kautta joukkueen auttaminen. Toinen tavoite oli alle 17-vuotiaiden maajoukkue.
– Kyllä voi sanoa, että syksy on mennyt hyvin, 16-vuotias hyökkääjä tuumii.
Ennen viikonvaihteen otteluita Pahkamaa on tehoillaan 10+17=27 sarjansa pistepörssin kymppisakissa ja Kiekko-Espoo sarjataulukossa kuudentena. Ensi viikolla hän pukee ylleen Leijonapaidan Vierumäki Cupissa, ja maajoukkueessa ovat mukana myös joukkuekaverit puolustaja Ilari Harjanne sekä hyökkääjät Juuso Fredrikson ja Christian Sundberg.
Pahkamaa pohtii rooliaan Kiekko-Espoon joukkueessa ja sanoo vahvuuksiensa olevan enemmän hyökkäyspäässä.
– Mutta kovasti kyllä yritän olla vastuullinen myös omassa päässä.
Hänen maaleistaan kolme on syntynyt ylivoimalla, yleensä vasemmalta siiveltä.
– Mutta välillä olen viivassakin.
Millainen hyökkääjä olet?
– Maalintekijä ja paikkojen luoja. Pystyn pitämään kiekkoa hyökkäyspäässä. Luistelu on kehittynyt hyvin ja pystyn käyttämään kokoa hyväksi.
Joukkueen kentät ovat hieman vaihdelleet, mutta viime aikoina Pahkamaa on pelannut Sundbergin kanssa laidoilla ja heidän keskellään Nicolas Mero.
– Christian on tosi hyvä luistelemaan ja pystyy riistämään kiekkoja. Tosi hyvä karvaamaan. Nicolas syöttää hyvin, ja hänkin tekee hyvin töitä, Pahkamaa kehuu ketjukavereitaan.
Kun puhutaan kauden tavoitteista, Pahkamaa mainitsee ensimmäisenä oman pelinsä kehittämisen.
– Pyrin pelaamaan koko ajan paremmin, että voin auttaa joukkuetta. Joukkueena pyritään ensin pleijareihin, ja mestaruus on kauden suurin tavoite. Hyvä joukkuehenki ja kova työnteko on meidän vahvuuksia.
Hän sanoo joukkueensa olevan ”hyvä nippu”, joka on ehkä hieman vahvempi hyökkäyspäässä, mutta myös puolustuspään peli kulkee, varsinkin alivoimalla. Kiekko-Espoo on tehnyt kolmanneksi eniten maaleja (89) ja päästänyt alivoimalla Kärppien kanssa jaetusti vähiten maaleja, 10.
– Ollaan luisteleva nippu ja taitoakin löytyy, hän summaa.
Millainen koppi?
– Siellä on hyvä meininki, ja sinne on aina kiva tulla. Jengi on äänessä eikä olla liian tosissaan. Kentällä ollaan sitten tosissaan.
Kun on aika lähteä otteluun, Onni Kovalainen pumppaa joukkueen, ja sitten mennään. Pahkamaa lähtee kentälle yleensä joko ensimmäisten tai viimeisten joukossa.
– Voiton jälkeen soi voittobiisi, lauletaan ja taputetaan, ja sitten jaetaan päivän pelastaja -kypärä. Se on palomiehen kypärä, hän paljastaa.
Pahkamaa lähti 5-vuotiaana ulkojäille ja kiekkokouluun kavereiden mukana ja tiesi heti, että hänestä tulee jääkiekkoilija. Oma pelipaikkakin oli selvä saman tien; hyökkääjä, koska maalinteko on mukavaa.
Mitä suunnitelmia tulevaisuuden suhteen?
– En ole liikaa miettinyt sitä. Mennään kausi kerrallaan. Mutta sen tiedän, että haluan kehittyä joka vuosi ja ottaa steppejä ylöspäin, hän paaluttaa.
