KooKoon U18-joukkueen maalivahti Samuel Heikkinen sanoo heidän haastavan SM-sarjassa muita joukkueita sekä kehittävän omaa peliään. Kevään tavoite on kirjauttaa mahdollisimman paljon voittoja.
KooKoo saavutti syksyn tavoitteensa, kun se sijoittui U18 Mestiksen alkusarjassa SaiPan kanssa kärkisijoille, ja joukkueet jatkavat nyt pelejään U18 SM-sarjassa. Heikkinen kertaa kauden ensimmäistä puoliskoa ja sanoo, että hieman vaikean alun jälkeen pelit alkoivat kulkea.
– Nyt sitten tavoitellaan mahdollisimman paljon voittoja. Me lähdetään peleihin yleensä altavastaajana ja haastamaan muita joukkueita. Peleissä tulee varmasti tilanteita, ja se on sillä lailla mukavaa, että siinä pääsee kehittämään omaa peliään, pian 17 vuotta täyttävä maalivahti tuumii.
Heikkinen on kauden aikana pelannut sekä U18- että U20-joukkueessa ja vertaa, että U20-sarjassa vauhti sekä laukaukset ovat kovempia ja pelaajat taitavampia. Hänen mielestään ero vähän pieneni, kun he nousivat Mestiksestä SM-sarjaan, mutta sen huomaa edelleen.
– Olen saanut uudenlaista haastetta SM-sarjassa. Pelini kehittyy enemmän, kun vastustajat ovat parempia. Kevään tavoite on, että pääsisin jatkossakin pelaamaan U20-joukkueessa ja pystyisin torjumaan mahdollisimman paljon voittoja U18-sarjassa.
Heikkisen kanssa torjuntavastuuta U18-joukkueessa kantavat Simon Sildre, Taavi Rytkölä ja tulokas August Uutela. Millainen maalivahti olet?
– Olen rauhallinen. Yritän aina parhaani mukaan lukea peliä hyvin ja liikkua, vaikka lähteä ränneihin. En nyt ole kauhean äänekäs. Sanon niitä asioita mitä tarvii, tyynesti hommansa hoitava Heikkinen ruotii.
Millainen on KooKoon U18?
– Hyvä joukkue, jokainen antaa joka pelissä kaikkensa. Kopissa on hyvä henki ja rento tunnelma. Kaikki tulee toimeen kaikkien kanssa, ja sinne on aina mukava tulla.
Poiketaanpa KooKoon kopissa pelipäivänä. Heikkisestä ei huomaa, että hän on pelivuorossa, sillä hän toimii ihan samalla tavalla kuin muinakin päivinä eikä sulkeudu omiin oloihinsa.
– Kyllä minulle uskaltaa puhua pelipäivänä, hän naurahtaa.
Kun on aika lähteä otteluun, Heikkinen nousee ylös, ja silloin kaikki tietävät, että nyt mennään.
– En siinä sano mitään, lähden vaan. Yleensä kapteeni (puolustaja Timo Uimonen) pitää puheen ja sytyttää joukkueen sitä ennen.
Voitetun ottelun jälkeen juhlitaan musiikin tahtiin, ja joukkueen kiertopalkinto siirtyy seuraavalle haltijalle.
– Se on sellainen kukkomaski, Heikkinen kuvailee.
Miten sinusta tuli jääkiekkoilija?
– Olen pelannut 4-vuotiaasta. Iskä vei ensin ulkojäille. Maalivahdin tontti ei ollut selvä ihan aluksi, mutta sitten kokeilin sitä pelissä ja tykästyin. Kyllä siinä viehättää se, että jonkun verran pystyy vaikuttamaan ottelun tulokseen ja saa paljon vastuuta.
Entä tulevaisuus?
– Mennään nyt ihan peli kerrallaan. En ole kesken kauden ruvennut miettimään seuraavaa kautta. Pelataan tämä kausi loppuun ja mietitään sitten, Heikkinen linjaa.
