”Oman toimen ohella” -termi kuvaa hyvin Kari Ekmania. Vuosikymmenien työuran roolit ovat kaikki liittyneet urheiluun ja liikuntaan. Päätoimisena aluepäällikkönä Suomen Jääkiekkoliitolla, valmennuspäällikkönä ja junioripäällikkönä Turun Palloseurassa. Tämän lisäksi OTOilua on riittänyt kantamattomiin. Halli-isäntänä Turussa jääkiekon MM-kisoissa, seurojen laatuarviointeja suorittaessa ympäri Suomen ja nyttemmin seurakehittäjänä ja joukkueenjohtajakouluttajana.
– OTO-toiminnan sijaan sanoisin, että tämä on elämäntapa. Siitä ei pääse eroon, eikä haluakaan päästä eroon. En ole koskaan täysin tiennyt, milloin olen töissä, milloin OTO-hommissa ja milloin vapaalla.
Kari arvelee, että hänen polkunsa urheilun ja liikunnan parissa sai alkunsa nuoruuden kerhotoiminnasta. Vaikka hän pelasi jääkiekkoa 1. divisioonaan asti Joensuun Kiekko-Pojissa ja Jäähongassa, se ei täysin selitä, miksi jääkiekko on vienyt näin suuren osan hänen elämästään. Kari on nykyään tunnettu ja arvostettu urheilun kehittäjä, jonka tarina kertoo omistautumisesta, asiantuntemuksesta ja halusta kehittää ja palvella yhteisöä.
– Ehkä nuoruuden kerhotoiminta oli ensimmäinen sysäys tälle matkalle. Nyt, kun kokemusta ja näkemystä on kertynyt, haluan olla auttamassa muita. Patenttiratkaisuja ei ole – kaikki riippuu tilanteesta.
Aikoinaan Kari keskittyi erityisesti valmennukseen, mutta vuosien myötä hänen roolinsa laajeni.
– Valmennus oli sydäntä lähellä, mutta vuosien kuluessa huomasin "valuvani" muille alueille. Kun minusta tuli 90-luvun puolivälissä valmennuspäällikkö, olin huolissani siitä, että valmennus jäisi taka-alalle. Pian kuitenkin huomasin, että muut tehtävät veivät mukanaan.
Yksi suurista haasteista OTO-työssä on ihmisten saaminen mukaan koulutuksiin ja kehitystoimintaan. Tämä on ollut erityisen ilmeistä joukkueenjohtajakoulutuksissa, joita on vuosien varrella jouduttu lyhentämään osallistujien aikataulujen vuoksi.
– Haaste on pysynyt samana vuosikaudet: ihmisiä on vaikea saada mukaan kehittämään ja kouluttautumaan. Tämä on ristiriitaista, sillä koulutukseen osallistuneet antavat lähes poikkeuksetta erinomaista palautetta. Tarve koulutukselle on selkeä, mutta osallistuminen on haaste, Kari pohtii.
Karin työn palkitsevuus on kuitenkin kiistatonta. Positiivinen palaute ja tieto siitä, että hän on voinut vaikuttaa muiden elämään, ovat OTO-uran parhaita puolia. Hän arvostaa erityisesti mahdollisuutta vuorovaikutukseen eri lajien ihmisten kanssa ja sitä, kuinka paljon hän on oppinut heidän kokemuksistaan. Tämä on usein tuonut uusia näkökulmia myös hänen omaan työhönsä.
– Aina kun on ollut erilaisia tapahtumia ja tapaamisia, olen pyrkinyt hakeutumaan muiden lajiliittojen seuraan. Oman väen kun tuntee jo hyvin, on erittäin opettavaista kuulla, millaisia ratkaisuja muut ovat löytäneet. Monia ahaa-elämyksiä on päässyt syntymään, ja se on ollut yksi parhaista anneista.
Vaikka Kari on nyt virallisesti eläkkeellä, hän jatkaa edelleen Jääkiekkoliiton OTO-seurakehittäjänä. Hän toivoo voivansa jatkaa urheiluyhteisöön osallistumista pitkään ja uskoo, että oikealla asenteella ja lähestymistavalla kaikki on mahdollista. Hänen suurin toiveensa on, että seurat panostaisivat pitkäjänteiseen toimintakulttuuriin ja keskittyisivät ratkaisuihin ongelmien sijaan.
– Jos haluaa, löytää keinot. Jos ei halua, löytää selitykset. Pitkäjänteinen toimintakulttuuri ja ratkaisukeskeisyys ovat avaimia menestykseen.
