Joosua Nippala pelaa tehokasta syksyä Ilveksen U18-joukkueen ykkösketjussa yhdessä Akseli Harjun ja Juho Nybergin kanssa.
Ilveksen sisäisen pistepörssin kärjessä oleva Nippala, 17, sanoo tyytyväisenä, että syksy on ollut hyvä. Onnistumisia ja pisteitä on tullut, niin hänelle itselleen kuin ketjukavereille. Nippala on merkkauttanut 13 otteluun tehot 14+8=22 ja sijoittuu U18 SM-alkusarjan pistepörssissä kymppisakkiin.
– Kyllä sen tiedostin, että pystyn tuollaisiin pisteisiin, jos kaikki onnistuu, mutta ei niitä osannut odottaa. Onneksi ei ole ollut mitään loukkaantumisia. Sitä kautta on pystynyt tekemään tulosta.
Millainen laitahyökkääjä olet?
– Kiekollinen hyökkääjä, ja vahvuudet on hyökkäyspäässä ja maalinteossa. Minulla on hyvä peliäly.
Ilveksen ykkösketjun keskellä on Harju, jota Nippala kehuu paljon työtä tekeväksi sentteriksi, joka osaa tehdä hyvin paikkoja.
– Juho osaa tehdä paikoista maaleja. Hänellä on hyvä peliäly, ja hän on hyvä kiekon kanssa.
Nippala tietää, että ketjuna heiltä odotetaan tulosta – ja se sopii heille erittäin hyvin, sillä maalinälkää on, eikä kova työnteko pelota.
– Oma rooli on sellainen, että pelaan isoja minuutteja, ylivoimaa ykkösylivoimassa ja alivoimaa. Todellakin nautin isosta roolista.
Kauden tavoitteet?
– Totta kai tavoitteena on kehittyä koko ajan pelaajana. Olisi hyvä saada kamppailupelaamista paremmaksi ja voimaa lisää, hän pohtii ja jatkaa:
– Joukkueena halutaan menestyä mahdollisimman hyvin, ja kyllä se kirkkain mitali on aina tavoitteena. Meillä on tosi hyvä yhteishenki, ja hallille ja koppiin on aina mukava tulla. Me ollaan kamppaileva joukkue, jolla on kova halu menestyä.
Nippala oli juuri oppinut kävelemään, kun isä vei hänet ulkojäille ja sitoi luistimet pojan jalkoihin – ja sitten se olikin menoa. Pieni poika ihastui lajiin saman tien.
– Isä pelasi aikoinaan sentterinä, ja kävin paljon katsomassa isän pelejä. Varmaan sitä kautta syttyi kiinnostus hyökkääjänä pelaamisesta. En ole oikeastaan koskaan pelannut muuta paikkaa.
Mutta poiketaanpa vielä U18 Ilveksen kopissa pelipäivänä. Otteluun lähdettäessä Nippala liittyy pelaavan maalivahdin vetämään letkaan sen keskivaiheilla, ei liian aikaisin eikä viimeisten joukossa. Voiton jälkeen kopissa kaikuu rento musiikki, porukka laulaa mukana ja taistelukypärän haltija jakaa palkinnon mielestään illan parhaalle pelaajalle.
Entä tulevaisuus?
– Kyllähän sitä välillä miettii. Totta kai sitä haluaisi pelata jääkiekkoa ammatikseen jossain, mutta en ole vielä ajatellut sen tarkemmin, että missä, Nippala tuumii.
