SaiPan U18-joukkue saavutti syksyn tavoitteensa eli nousi Mestiksestä SM-sarjaan. Puolustaja Niko Mikkola kertoo, että kevään tavoite on säilyttää sarjapaikka.
Mikkola tuumii joukkueen syksyn sujuneen erinomaisesti, ja Mestiksen alkusarjaan asetettu tavoite saavutettiin.
– Itselläkin syksy meni ihan hyvin, mutta tietysti aina on parantamisen varaa. SM-sarja on ollut aika erilaista Mestikseen verrattuna. Peli on ollut aika paljon kovempaa, mutta tästä lähdetään parantamaan, 17-vuotias puolustaja toteaa.
Millainen puolustaja olet?
– Aika isokokoinen (194 cm ja 86 kg). Ehkä vahvuudet löytyy puolustuspäästä ja alivoimalla, hän mainitsee ja jatkaa:
– Alivoimaa yleensä pelaan ja ylivoimaa olen joskus päässyt koittamaan. Viidellä viittä vastaan olen enimmäkseen pakkiparista se puolustavampi pakki, mutta tykkään kyllä hyökätäkin.
Entä joukkue?
– Meillä on työteliäs ja sitkeä joukkue, ei jää kiinni työnteon määrästä. Tavoitteena meillä on pysyä SM-sarjassa, säilyttää nyt saatu paikka. Kopissa ollaan rento joukkue hyvillä fiiliksillä, ja joukkuehenki on tosi hyvä.
Kevään henkilökohtaisista tavoitteista puhuttaessa Mikkola sanoo, ettei hän ole asettanut mitään tilastollisia tavoitteita, vaan hän haluaa kehittää omaa peliään joka päivä niin pitkään kuin kautta riittää.
– Pyrin kehittämään peliäni kokonaisvaltaisesti, mutta suurimmat kehityskohteet on pelivalmius ja luistelu. Sitten kun tämä kausi on pelattu, toivon pääseväni mukaan U20-joukkueeseen.
Mikkola miettii pelipäivänsä erityisiä rutiineja ja päätyy nopeasti siihen, ettei niitä ole.
– Menen fiiliksen mukaan. Ihan peruspastat on ruokana. Tietysti pieni jännitys on päivässä mukana ja erilainen valmius, mutta suurimmaksi osaksi pelipäivä on aika samanlainen kuin muutkin päivät.
Kun on aika lähteä kopista kentälle kohtaamaan vastustaja, Mikkola lähtee aika pian maalivahdin perään, letkan alkupäässä.
– En koskaan halua jäädä koppiin viimeiseksi. Jäälle päästyä luistelen siinä yleensä ympyrää ja yritän herätellä itseäni.
"Meillä on työteliäs ja sitkeä joukkue, ei jää kiinni työnteon määrästä. Tavoitteena meillä on pysyä SM-sarjassa, säilyttää nyt saatu paikka."
Voitetun ottelun jälkeen SaiPan kopissa musiikki soi, luonnollisesti täysillä, ja meteli on muutenkin kova.
– Samat bisiit soi aina, mutta en osaa sanoa niiden nimistä, kun en ole mukana dj-puolella. En uskalla lähteä heittämään mitään nimiä.
Musiikista vastaa useimmiten puolustaja Aaron Julenius, joka ottaa kyllä vastaan toiveita, jos joku haluaa kuulla vaikka oman suosikkibiisinsä.
– Varmaan hänelle tulee palautettakin, mutta suurimmaksi osaksi hän on hyvin pidetty siinä hommassa. Ainakin hän on saanut pitää hommansa, Mikkola nauraa.
Musiikin lisäksi juhlintaan kuuluu kiertopalkintona toimiva kypärä, jonka sen haltija jakaa illan parhaalle pelaajalle.
Mikkola aloitti kiekkouransa 4-vuotiaana ja pelasi TuTossa viime kauden loppuun saakka.
– Jääkiekon takia ajattelin, että muutto Lappeenrantaan on hyvä ratkaisu. Ihan pienenä kävin joskus pelaamassa sentterinä, mutta muuten olen aina ollut pakki.
Mikä sai valitsemaan puolustajan tontin?
– Veikkaan, että silloin pienenä mikään ei viehättänyt siinä tontissa. Kyllä itku tahtoi tulla aina, kun valmentaja laittoi pakiksi. Nykyään pelaan tosi mielelläni pakkina. Se tuntuu omalta paikalta, saa puolustaa omaa maalia ja pääsee myös hyökkäämään.
Mitä suunnitelmia tulevaisuudesta?
– Katsotaan, minne tie vie. Mutta mennään tässä sen mukaan ja mitä tulee, hän linjaa.
– Niko Mikkolan pelaajakortti Leijonat.fi:ssä
Artikkelin kuvat: Sami Mikkola
