Lukon Markus Kartano tekee aina kaikkensa joukkueen ja voiton eteen, jopa alustaa maaleja. Hän on yksi kolmesta U18 SM-alkusarjan maalivahdista, jotka ovat merkkauttaneet tehopisteitä syksyn otteluissa.
Kartano, 17, toppuuttelee, että sai syöttöpisteen tililleen oikeastaan vähän vahingossa, kun Max Löytökorpi iski kiekon alivoimatilanteessa Ässien tyhjään maaliin ja viimeisteli Lukon voittonumeroiksi 4–0.
– Se piste tuli torjunnan kautta. Siitä tuli rebound, ja kaveri pisti kiekon maaliin.
Muut tehopisteille päässeet sarjan maalivahdit ovat Jokerien Juuso Ainasto (0+2) ja Ilveksen Ohto Kuukka (0+1).
Kartano käy läpi meneillään olevaa kautta ja sanoo, että alku oli vaikea, sillä hänelle itselleen sekä joukkueelle osui heti kättelyssä pari vaikeaa peliä.
– Mutta sen jälkeen peli on alkanut nousujohteisesti parantua, oma ja joukkueen peli. Toki vielä on parantamista, mutta niinhän sen kuuluukin olla näin alkukaudesta.
Millainen maalivahti olet?
– Olen tämmöinen leppoisa ja rauhallinen. Annan kaikkeni joukkueelle ja yritän aina voittaa. Vahvuuksia ovat peliäly, pituus (188 cm) ja omanlainen räjähtävyys. Yritän mahdollisimman paljon puuttua peliin mailan kanssa.
Kartanon kanssa Lukon maalivahtivahvuuteen kuuluvat Kuisma Haapaniemi ja Fritz Lucas.
– Ottelu kerrallaan mennään. Yleensä päivää ennen ilmoitetaan, kuka pelaa.
Kartanon henkilökohtainen tavoite tälle kaudelle on päästä pelaamaan mahdollisimman paljon.
– Se on päätavoite. A-junnuihin olisi hieno päästä pelaamaan muutama peli. Yhden ottelun jo olin, mutta en aloittanut. Olin penkillä, ja sitten tuli kutsu ensimmäisen erän jälkeen, hän kertoo ja mainitsee, että oman pelin kehityskohde on maltti ja rauhallisuus torjunnoissa sekä jatkopeleissä.
– Tavoite on, että peli on hallinnassa koko ajan. Se tulee iän myötä, mutta nyt on tärkeää treeneissäkin keskittyä enemmän tekniikkaan. Ei pidä ajatella sillä lailla, että nyt pitää torjua kaikki.
Millainen joukkue olette?
– Työteliäs. Me tehdään paljon hommia. Olen huomannut, että jokainen haluaa päästä tavoitteisiinsa ja tekee kentällä ahkerasti duunia. Hyökkäyspäässä on saatu aikaan hyviä vyöryjä, jotka on sitten johtaneet maaliin.
Oletko äänekäs maalilla?
– Yritän mahdollisimman paljon ohjata peliä äänellä ja olla tsemppaava. Jos vaikka pakki on heittänyt huonon syötön, niin kopautan vähän polveen tai jonnekin, että ei mitään, seuraava menee sitten lapaan. Tai jos pakki lähtee hakemaan kiekkoa esimerkiksi maalin takaa, niin yritän vilkaista kentälle ja ilmoittaa pakille, millainen paine tulee ja mihin voisi syöttää.
Joukkueen tavoitteet?
– Ensimmäinen tavoite on päästä ylempään sarjaan (SM-sarja), ja siitä sitten peli kerrallaan eteenpäin.
Kartano pohtii, ettei hän suinkaan ole aivan hiljaa kopissa, mutta on mieluimmin rauhassa omissa oloissaan ja tarkkailee, mitä siellä puuhataan.
– Mutta sitten tykkään sanoa muutaman sanan, kun ollaan kaikki jäällä maalin edessä juuri ennen ottelun alkua.
Ja silloinkin Kartano tykkää olla äänessä, kun voiton jälkeen joukkue huudattaa kopissa Dirlandaata, taputtaa mukana ja kiertopalkinto eli nahkaliivi vaihtaa haltijaa.
Kartano oli neljän, viiden ikäinen, kun hän päätti lähteä jääkiekkoilijaisänsä innoittamana kiekkouralle.
– Kävin katsomassa isän pelejä. En mennyt sisään koppiin, mutta pääsin kurkkaamaan, mikä oli meininki. Pelipaikka oli aika selvä heti, sillä isä oli maalivahti. Kokeilin vähän aikaa kenttäpelaajana, mutta tykkäsin enemmän veskarin hommista.
Mikä siinä viehättää?
– Vastuun kantaminen. Hyvällä veskaripelillä on hyvät mahdollisuudet voittaa.
Kartano seurasi nuorempana nyt jo eläkkeellä olevan NHL-tähti Pekka Rinteen torjuntoja, nykyisin häntä kiinnostaa toisen NHL-tähden, Florida Panthersin Sergei Bobrovskin työskentely tolppien välissä.
Entä tulevaisuus?
– Minulla on sellainen päätavoite, että pääsisin pelaamaan mahdollisimman paljon, ja nousujohteisesti olisin joka kausi aina edellistä parempi, vahvempi, kypsempi ja valmis ottamaan uusia steppejä eteenpäin. Valmis kohtaamaan uudet haasteet, hän linjaa.
