Kiekko-Espoo on tiukasti mukana kamppailussa U18 SM-sarjan pudotuspelipaikoista, kun sarjaa on jäljellä neljä kierrosta. Puolustaja Luukas Vahvaselkä luottaa joukkueensa kovaan työntekoon sekä hyvään luisteluun.
U18 SM-sarjassa on tungosta pudotuspeliviivalla. Sijoilla 4-8 olevat joukkueet mahtuvat kolmen pisteen sisään, ja siinä joukossa on myös Kiekko-Espoo. Ilves puolestaan on vain neljän pisteen päässä viivasta.
– Meillä on sarjassa vielä kolme ottelua jäljellä. Pleijaripaikkaa tavoitellaan, ja sitten lähdetään hakemaan sitä kirkkainta, 18 vuotta ensi viikolla täyttävä Vahvaselkä toteaa.
Nyt siis eletään ja pelataan sarjan ensimmäisiä ratkaisuvaiheita, mutta Kiekko-Espoon kopissa ei tuijoteta sarjataulukkoa.
– Kyllähän sitä joskus katsoo, mutta loppupeleissä on aika sama, kuka tulee vastaan. Kaikkia vastaan lähdetään kamppailemaan samalla tavalla, pelaamaan kovaa. Pleijareissa lähdetään nollasta.
Millainen teidän joukkue on?
– Meillä on tosi yhtenäinen joukkue. Kopissa on tosi hyvä fiilis, ja läppä lentää, varsinkin voittojen jälkeen. Kentällä me jaksetaan tehdä hommia ja jaksetaan työnteon kautta kääntää peli, vaikka oltaisi esimerkiksi menty vikaan erään tappioasemasta.
Vahvaselkä miettii omaa peliään ja summaa sen kolmella sanalla: kahden suunnan puolustaja.
– Tykkään olla mukana hyökkäyksissä, mutta tykkään myös pelata kovaa. Penkillä ja kopissa yritän olla jonkinlainen johtaja, sillä tykkään pitää ääntä ja johtaa äänellä, hän selittää ja lisää:
– Jos päästään pleijareihin, niin ekana pidän huolen siitä, että oma pää pysyy puhtaana, ja sitä kautta lähden hyökkäyksiin mukaan.
Vahvaselkä lähti meneillään olevaan kauteen ”aika lailla nollista”, sillä hän oli lähes koko viime kauden sivussa kokoonpanosta loukkaantuneena.
– Kauden alku oli ehkä vähän vaisumpi kuin odotin. Mutta kun sain vähän omasta pelistä kiinni, niin sitten lähti rullaamaan. Totta kai hyvä joukkue on auttanut siinä, että pääsin peliin kiinni.
Oman osansa pelin sujumisen eteen on tehnyt myös 15-vuotias pikkuveli Aamos, jonka kanssa isoveli on viime aikoina pelannut pakkiparina.
– Se on aika siistiä. Kemia löytyi heti. On helppo pelata, kun heti tietää, missä toinen menee, isoveli Luukas kehuu.
Ja miksei tietäisi, sillä veljekset ovat pienestä asti pelanneet yhdessä – ja tapelleet, josta kenties saattaa olla hyötyä kamppailupelaamisessa.
– Me on pienenä pelattu paljon ja kamppailtu kotona polvilätkää mailoilla ja muuta. Ja hakattu toisia. Pikkuveli on vähän kuronut etumatkaa kiinni, mutta väitän, että olen edelleen parempi pelaaja, Luukas nauraa.
Millainen puolustaja Aamos on?
– Aika kiekollinen kaveri. Hän tykkää paljon pelata kiekolla ja tehdä omia juttuja hyökkäyspäässä. Osaa kuitenkin myös puolustaa ja tykkää pelata kovaa. Meillä on aika hyvä balanssi, pelataan hyvin molempiin suuntiin. Kiva lähteä pikkuveljen kanssa rakentamaan pitkää kevättä, Luukas tuumii.
Muistaako kopissa tai kentällä, että veli pelaa samassa joukkueessa?
– Kopissa hän on joukkuekaveri, mutta kentällä aina muistaa, että hän on pikkuveli. Jos joku taklaa häntä, niin menen suojelemaan.
Luukas menetti sydämensä luistimille ja jäälle 5-vuotiaana, kun perhe asui Saksassa, ja hänet vietiin luistelukouluun.
– Piti mennä aluksi luistelukouluun, mutta sitten laitettiinkin lätkäkamat päälle. Ihan sattumalta se lähti liikkeelle. Mutta jääkiekko on ollut koko perheen yhteinen harrastus. Vaarikin on kova lätkäfani.
U15-sarjassa pelipaikaksi vakiintui puolustajan tontti. Mikä tontissa viehätti silloin ja viehättää nyt?
– Tykkään pelata kovaa, niin taklaukset on kivoja. Pakin paikalla pääsee tukemaan hyökkäyksiä, eli pakkina pystyy pelaamaan molempiin suuntiin.
Luukas on iskenyt SM-sarjassa 18:an otteluun tehot 3+13=16 ja on sarjan puolustajien pistepörssissä neljäntenä. Hän on Kiekko-Espoon puolustajien sisäisen pistepörssin kärjessä, Aamos toisena tehoillaan 0+11=11, ja pelattuja otteluita on 16.
Suosikkipaikka tehdä maali?
– Aina kun paikka tulee, niin yritetään tehdä maali. Mutta tykkään ampua viivan tuntumasta, ja siitä onkin tullut eniten maaleja. Pelaan yli- ja alivoimaa. Valmentajat on antaneet hyvin vastuuta, Luukas kiittää.
Entä tulevaisuus?
– Kyllä tässä katsotaan ihan kausi kerrallaan, mutta totta kai haluan olla jääkiekon parissa. Ensi kauden tavoite on U20 SM-sarja.
Mutta kysytäänpä Aamokselta, miten hän kokee pelaamisen yhdessä isoveljen kanssa.
– Hän (Luukas) pitää jäällä minun puolia, niin siellä on helppo pelata. Muutenkin hänen vierellä on helppo pelata, koska hän on tosi hyvä pelaaja.
Millainen puolustaja olet itse?
– Aika kiekollinen. Uskallan pelata paineella ja näen pelin aika hyvin. Tykkään lähteä tukemaan hyökkäyksiä. Loppukauden tavoite on ottaa hyvä rooli U18-joukkueessa ja jatkaa pelaamista samalla tavalla. Pelata rohkeasti.
Myös Aamos muistaa pihapelit ja sisällä pelatut ottelut sekä tappelut – ja muistelee kyllä olleensa niskan päällä. Mutta kumpi on nykyisin parempi pelaaja?
– Noo, kyllä se broidin nimiin vielä menee. Oma kauden alku oli vähän tahmea, mutta nyt on mennyt paremmin, ja pisteitä on tullut. Maajoukkueen mukana on mennyt hyvin, ja siitä on saanut vähän itseluottamusta lisää.
Poiketaan vielä lopuksi Kiekko-Espoon koppiin voiton jälkeen. Jäältä tultua kaikki huutavat pelivuorossa olleen veskarin nimeä ennen kuin koko jengi ottaa ringin ja huutaa, ja illan parhaalle pelaajalle jaetaan joukkueen tsempparipalkinto.
– Meillä on tosi hyvät veskarit. Hyvä peli lähtee liikkeelle veskarista, Luukas Vahvaselkä päättää.
– Luukas Vahvaselän pelaajakortti Leijonat.fi:ssä
