Nollapeli kauden avausottelussa. HIFK:n maalivahti Vertti Saastamoinen ei olisi voinut toivoa parempaa alkua itselleen ja joukkueelleen U18 SM-alkusarjassa.
Saastamoinen, 16, kertoo heidän toki toivoneen kahta voittoa sesongin avausviikonloppuna, sillä valmistautumisessa kaikki oli tehty viimeisen päälle. Silti täydet pisteet olivat hienoinen yllätys.
– Kyllä oli toivottu alku kaudelle, tosin vähän ehkä yllätin itseni. Maalinteko oli jengiltä hyvää. Oltiin valmistauduttu hyvin ja pärjättiin hyvin, hän ruotii ensimmäiset ottelut.
"Nollapeli ei ole ihan arkipäivää, mutta tiedän kyllä pystyväni siihen aina, kun käy vähän tuuri."
Kahden voiton joukkueita oli muitakin, mutta HIFK valtasi sarjan piikkipaikan parhaalla maalierolla, sillä tehtyjä maaleja oli 13 ja päästettyjä 3. HIFK onnistui otteluissa laajalla rintamalla, sillä 16 pelaajaa merkkautti vähintään yhden tehopisteen. Saastamoiselle viikonvaihde tuotti torjuntaprosentin sata ja hänen kanssaan torjuntavastuun jakavalle Jasper Paavolalle 91,7.
– Nollapeli ei ole ihan arkipäivää, mutta tiedän kyllä pystyväni siihen aina, kun käy vähän tuuri, Saastamoinen pohtii.
Minkälainen maalivahti olet?
– Nopea, ihan hyvät refleksit ja osaan lukea peliä hyvin. Lähden rännikiekkoihin ja liikun muutenkin, mutta ei nyt liikaa. Sen suhteen pelissä on ihan hyvä tasapaino. Silloin tällöin olen äänekäs. Riippuu ihan tilanteesta.
"Pelataan ottelu kerrallaan ja katsotaan, miten menee. Totta kai haluan voittaa joukkueen kanssa mestaruuden."
Saastamoinen pelasi viime kaudella yhden ottelun HIFK:n U18-joukkueen riveissä eli vartioi pääasiassa U16-joukkueen veräjää.
Millaiset tavoitteet tälle kaudelle?
– Haluan pärjätä mahdollisimman hyvin. Pelataan ottelu kerrallaan ja katsotaan, miten menee. Totta kai haluan voittaa joukkueen kanssa mestaruuden, hän myöntää, että viime kauden SM-pronssi pyritään kirkastamaan kullaksi.
Joukkueen vahvuudet?
– Urheilullisuus, rohkeus ja yhtenäisyys. Kaukalossa me yritetään pitää kiekkoa ja sitä kautta ottaa voittoja. Viikonvaihteessa tuli sen verran paljon maaleja ja omiin meni vähän, että aika tasaisesti ollaan vahvoja molemmissa päissä.
"En osannut laukoa kunnolla, niin sitten oli pakko ruveta maalivahdiksi."
HIFK:lla on selvä reitti kohti pitkää kevättä ja mestaruutta: päivä päivältä tehdään lujasti töitä ja kehitytään joukkueena kaiken aikaa. Kopissa otetaan sitten rennosti, kun työt on tehty.
– Siellä on rento meininki ja heitetään hyvää läppää. Koppi ei ole liian vakava, ja sinne on aina kiva tulla.
Puheensorinan lisäksi kopissa kaikuu musiikkia laidasta laitaan, riippuen siitä, kuka valitsee. Mutta se tärkein biisi vielä puuttuu, nimittäin voittolaulu.
– Kausi on vielä niin nuori, ettei sitä ole ehditty päättää, Saastamoinen selittää ja luottaa siihen, että oikea biisi kyllä löytyy ennen pitkää. Eräänä iltana voiton jälkeen kaikille vain kolahtaa, että ”hei, tämähän se on!”.
Saastamoinen meni 7-vuotiaana luistelukouluun ja kaavaili itselleen ensin kenttäpelaajan tonttia. Pari vuotta myöhemmin hän kuitenkin siirtyi tolppien väliin.
– En osannut laukoa kunnolla, niin sitten oli pakko ruveta maalivahdiksi, hän valottaa uransa alkuvaiheita.
Miten laukaus onnistuisi nyt?
– Kyllä se ihan hyvin lähtisi, mutta ei nyt samalla tavalla kuin jengikavereilla.
Eli maali tällä kaudella ei olisi yllätys?
– Noo, katsotaan nyt sitä. En lupaa mitään, hän naureskelee.
- Vertti Saastamoisen pelaajakortti Leijonat.fi:ssä
Vertti Saastamoinen U17-maajoukkueen kuvauksissa elokuun alussa 2025.
