Tyttöleijonien päävalmentaja Mira Kuisma seurasi Pohjola-leiriä tyytyväisin mielin. Leirillä nähtiin vuosien 2010 ja 2011 ikäluokkien lupaavimpia pelaajia, ja Kuisman mukaan kyseessä ovat vahvat ikäluokat.
– Kuusi 2010-syntynyttä on jo nyt ollut maajoukkueen mukana, eli kärki on tullut esiin tosi varhain, Kuisma toteaa.
Hänen mukaansa tämän hetken suurin vahvuus on ikäluokkien laajuus ja tasaisuus.
– Hyvien pelaajien määrä on kasvanut, eikä isoja tasoeroja ole tässä vaiheessa näkyvissä. Se nähtiin jo pre campillä, ja valinnat tälle leirille olivat oikeasti todella vaikeita tehdä, Kuisma kertoo.
Hän pitää tasaisuutta merkkinä suomalaisen tyttöjääkiekon kypsymisestä, mutta laadukkaasta pelaajamateriaalista huolimatta kehityskohteita löytyy. Kuisma painottaa urheilullisuuden ja kokonaisvaltaisen harjoittelun merkitystä.
– En voi olla peräänkuuluttamatta urheilun tärkeyttä. Meillä on hyviä urheilijan alkuja, mutta silti toivoisin, että saataisiin lisää pelaajia, jotka jaksavat harjoitella ja innostuvat treenaamisesta.
Lajitaidot – erityisesti laukominen ja syöttäminen – vaativat yhä enemmän omatoimista työtä.
– On liian vähän pelaajia, jotka oikeasti osaavat ampua kunnolla. Levyltä pitäisi laukoa omatoimisesti joka päivä. Kansainvälisellä tasolla maalinteko on todella vaikeaa, ja tason on vastattava sitä, Kuisma painottaa.
Ihanteellinen nuori maajoukkuepelaaja erottuu hänen mukaansa ennen kaikkea asenteellaan. Kyse on pelaajasta, “jonka silmät kiiluvat harjoitteluun ja pelaamiseen, joka on innokas oppimaan ja pystyy muuttamaan tekemistään palautteen perusteella.”
Nöyryys ja joukkuepelaaminen ovat tärkeitä, mutta rinnalle tarvitaan myös rohkeita yksilöitä, jotka pystyvät kantamaan joukkuetta silloin, kun sitä tarvitaan.
– Hyviä ihmisiä me etsimme ja kasvatamme ja hyvät käytöstavat ovat meillä myös isossa arvossa, Kuisma sanoo.
Myös arjen perusasioiden, eli unen, ravinnon, ruutuajan hallinnan ja muun liikkumisen on oltava kunnossa, sillä ne tukevat kaikkea harjoittelua.
Maajoukkuepaikkaa tavoitteleville Kuisma antaa selkeät ohjeet.
– Kunnon pitää olla sellainen, että jaksaa harjoitella ja pelata sekä palautuu hyvin. Sitten ne lajitaidot: laukaus ja kiekonhallinta pitää saada hyvälle tasolle.
Kiekollinen luistelu on toinen keskeinen kehitysalue.
– Luistellaan kyllä hyvin, mutta kun pitää luistella kiekon kanssa, jäämme tällä hetkellä Ruotsista ja Tshekistä jälkeen.
Kuisma näkee nykyisissä ikäluokissa valtavasti potentiaalia, mutta sen hyödyntäminen vaatii pelaajilta omistautumista.
– Kun perusta on kunnossa ja harjoittelu tavoitteellista, mahdollisuudet nousta maajoukkueeseen ovat täysin saavutettavissa, hän summaa.
