Alle 18-vuotiaiden tyttöjen MM-kisoissa nähtiin suomalaisväriä myös tuomaristossa. Turnauksessa vihelsivät Helinä Anttila ja Reetta-Kaisa Lusi. Helinä Anttilalle turnaus oli uran ensimmäinen tämän tason kansainvälinen arvoturnaus, ja kokemus jätti vahvan jäljen.
Helinän tie jääkiekon pariin alkoi jo lapsuudessa. Illat kuluivat ulkojäillä, jonne oli vain parinsadan metrin matka lapsuudenkodista. Valojen sammumiseen asti pelattiin, ja into lajia kohtaan kasvoi nopeasti.
– Vuoden verran ylipuhuin vanhempiani, että pääsisin naapuripaikkakunnan jääkiekkojoukkueeseen pelaamaan. Siitä lähtien jääkiekko on ollut enemmän tai vähemmän osana arkeani.
Pelaajapolulle mahtui taukoja ja erilaisia vaiheita. Helinä pelasi naisten harrastesarjassa sekä opiskeluaikoina pari kautta silloisessa naisten liigassa, mutta opintojen myötä pelaaminen jäi taka-alalle. Jyväskylässä hän löysi itsensä toimitsijatehtävistä, ja sitä kautta myös tuomaritoiminta alkoi kiinnostaa yhä enemmän. Lopulta hän osallistui peruskurssille ja päätyi jäälle raitapaidassa.
– Päädyin peruskurssille ja sen jälkeen jäälle ja huomasin pitäväni siitä.
Nyt käynnissä on Helinän kahdeksas kokonainen kausi tuomarina. Hänen pääasiallisia sarjojaan ovat U20 SM-sarja, Suomi-sarja ja Auroraliiga, mutta pelejä kertyy myös muista sarjoista. Pelaajataustalla on ollut selkeä vaikutus tuomarointiin, vaikka varsinaista huippu-urheilutaustaa ei ole.
– Luistelutaito on isossa roolissa myös tuomarilla, ja pelin ymmärtämisessä ja lukemisessa pelaajataustasta on valtavasti hyötyä.
Helinä Anttilalle tyttöjen MM-kisat olivat ensimmäinen arvoturnaus tuomarina. Kuva: IIHF Hockey
Tyttöjen MM-kisat tarjosivat uudenlaisen ympäristön ja haasteen. Turnausmuoto eroaa kotimaan sarjoista, ja jokaisen ottelun merkitys korostuu.
– Erittäin hieno kokemus. Itselleni tämä on ensimmäinen tämän tason turnaus ja olen erittäin iloinen kun sain mahdollisuuden olla mukana.
Helinän mukaan juuri panoksen suuruus tekee arvoturnauksesta vaativan. Yksittäisissä otteluissa näytönpaikkoja on vähemmän, ja virheisiin ei ole samanlaista varaa kuin pitkän runkosarjan aikana. Toisaalta kansainvälinen ympäristö ja yhteisö palkitsevat.
– On suuri rikkaus saada tutustua samanhenkisiin ihmisiin ympäri maailmaa.
Tulevaisuuden osalta Helinä suhtautuu tavoitteisiin maltillisesti. Kehittyminen ja eteenpäin meneminen ovat keskiössä, mutta yksittäisiä päämääriä hän ei halua vielä sanoittaa ääneen.
Tuomaritoimintaa Helinä suosittelee laajasti kaikille, mutta erityisesti lopettaville pelaajille.
– Tuomareita tarvitaan aivan jokaisessa pelissä. Tuomaripolku voi tarjota jotain sellaista, mihin pelaajana ei olisi ollut mahdollisuuksia. Näin ainakin omalla kohdallani.
