Samu Alalauri pelaa vahvaa kautta Pelicansin takalinjoilla U20 SM-alkusarjassa. Hän kiittää siitä joukkuettaan, jossa on helppo pelata ja kehittyä joka päivä.
Alalaurin ottelukohtaisten peliminuuttien keskiarvo on 22.05 – ja hän nauttii jokaisesta minuutista jäällä.
– Olen tyytyväinen syksyyn. Olen päässyt pelaamaan isossa roolissa, ja hyvin on mennyt ylipäätään, vaikka huonojakin pelejä on matkalla ollut. Meillä on hyvä fiilis joukkueen sisällä, ja siellä on helppo pelata ja hyvä kehittyä joka päivä, 17-vuotias puolustaja tuumi.
Alalaurin pelaaminen on pantu merkille, sillä hän on mukana U18 Pikkuleijonien joukkueessa, joka pelaa 5.-9. marraskuuta viiden maan turnauksessa Ruotsin Ulricehamnissa.
– On aina hienoa pukea Leijonapaita päälle ja pelata hyviä pelejä, hän myhäilee.
Alalauri sanoo luistelun olevan ehdottomasti hänen paras vahvuutensa. Hyvänä kakkosena on kiekollinen peliäly, jonka ansiosta hän pystyy tekemään peliä hyvin edistäviä ratkaisuja.
– Pääsen pelaamaan tosi paljon, yli- ja alivoimaa, viis-vitosta. Minulla on rooli, joka on hieno paikka näyttää ja kehittyä koko ajan. Ei oikein parempaa roolia pystyisi pyytämään.
Pelicansin pakkiparit ovat hieman vaihdelleet, mutta useimmiten Alalauri on pelannut Arttu Paqvalinin tai Onni Amhamdin kanssa.
– Tosi hyviä pareja molemmat. Molemmat on rauhallisia kiekon kanssa ja hyviä puolustamaan. Tiedetään aika lailla, mitä toinen aikoo tehdä. Itse asiassa kaikkien pakkien kanssa on hieno pelata. Meillä on niin hyvä fiilis, että ihan sama kenen kanssa pelaa. Se on aina helppoa.
Pelicans (31 pistettä) on U20 SM-alkusarjassa toisena Ässien (34) jälkeen. Tehdyissä maaleissa Pelicans (54) on kolmantena KalPan (67) ja Ässien (56) jälkeen. Alalaurin mielestä joukkueen hyvät otteet selittyvät pitkälti sillä, että joukkueen kokoonpanossa on paljon samoja pelaajia kuin viime kaudella, eikä valmennuspuolellekaan tullut paljon muutoksia.
– Sieltä lähtee se rento, hyvä fiilis. Tietenkin myös valmentajat on tuoneet sen mukanaan. Joukkueessa kaikilla on hyvä olla, ja hallille on aina hauska tulla. Siellä heitetään vähän vitsiä, mutta sitten kun treenataan, niin sitten treenataan täysiä.
Joukkueen vahvuudet otteluissa?
– Ehdottomasti työmäärä. Aina kun saadaan se näkymään pelissä, niin se on aina meidän peli. Kun me tehdään yhdessä hommia, niin silloinkin tulee se rento fiilis näkyviin, ja päästään hyökkäämään paljon.
Alalauri kertoo joukkueen isoimman tavoitteen olevan kehittyminen päivästä päivään ja pelistä peliin.
– Mutta kyllä runkosarjan lopputavoite on päästä neljän parhaan joukkoon. Siitä saa hyvän kotiedun. Isoin ja viimeinen tavoite on tietenkin sarjan voittaminen.
Henkilökohtaiset tavoitteet?
– Haluan pitää hyvän roolin päällä, koska silloin tiedän itsekin, että kehityn, jos vain teen asiat oikein. Haluan kehittyä mahdollisimman paljon. Ei ole mitään pisteellisiä tavoitteita. Ne tulee, kun pelaa hyvin.
Alalauri rakastui lajiin saman tien, kun hän suunnilleen Stanley Cup -kannun korkuisena kävi jäällä isän kanssa kokeilemassa, miltä luistelu tuntuu. Se tuntui ihanalta silloin ja tuntuu edelleen, nyt kun hän on varausikäinen ensi kesän NHL-varaustilaisuudessa.
– En ota siitä mitään paineita. Varaus tulee jos tulee. Päivittäinen tekeminen on tärkeintä, kaiken A ja O.
Alalaurin elämässä puhaltavat joka tapauksessa uudet tuulet lähivuosina, sillä hänen suuntanaan on Pohjois-Amerikka. Mutta sitä ennen lukio-opinnot on saatava kunnialla loppuun.
– Tavoite on päästä ensi kaudella yliopistoon pelaamaan Pohjois-Amerikkaan. Paikka olisi UMass, University of Massachusetts. Pääsy riippuu ihan siitä, miten pelaan ja miten koulu edistyy. Jos en pääse sinne, niin varasuunnitelma on WHL:n Brandon Wheat Kings.
Alalauri naurahtaa jankkaavansa usein päivittäistä tekemistä, ja sen hän mainitsee myös puhuttaessa Pohjois-Amerikasta.
– Päivittäinen tekeminen kantaa UMassiin. Olen valmis tekemään töitä sen eteen, jäällä ja koulussa, hän paaluttaa.
