Kiekko-Espoon laitahyökkääjä Noel Pakarinen nauttii maalintekoroolistaan sekä joukkueensa hyvästä yhteishengestä ja puolustuspelaamisesta. Kiekko-Espoo on U20 SM-alkusarjassa vähiten maaleja päästänyt joukkue.
Pakarinen, 17, nimettiin U20 SM-sarjan syyskuun parhaaksi nuoreksi pelaajaksi. Tähän mennessä hän on merkkauttanut SM-alkusarjassa seitsemään otteluun tehot 3+3=6 ja pelannut luotettavasti molempiin suuntiin. Plusmiinustilaston lukema on +6 ilman ainuttakaan miinusmerkintää.
– Totta kai tuollainen nimeäminen tuntuu hyvältä. En ole ennen saanut oikein mitään vastaavia, hän tuumii ja lisää, että nimeäminen kannustaa tekemään entistä enemmän töitä.
Mitkä ovat vahvuutesi kentällä?
– Työnteko on aika iso vahvuus, myös pelitaidot, pelinlukutaito ja maalintekokyvykkyys. Niillä pärjää jo aika hyvin. Eikä pärjääminen jää koosta kiinni (188 cm ja 90 kg). Myös kamppailukyvykkyyttä löytyy.
Pakarinen pelaa neljättä kautta yhdessä sentterinsä Atte Vuoren kanssa, ja hänen ketjunsa toisella laidalla on Aapo Katavisto.
– Tykkään todella paljon pelata heidän kanssa. Aten kanssa löytyy tosi hyvin kemiaa. Aapon kanssa pelaan tällä kaudella ensimmäistä kertaa yhdessä, ja heti löytyi yhteinen sävel.
Pakarinen ruotii, että hänellä ja Katavistolla on ketjussa maalintekorooli ja Vuori on pelintekijä. Mutta ”kaikilla on puolustuskyvykkyys, puolustusrooli”.
Eli oma pää ei vuoda teidän ollessa kentällä?
– Ei.
Eikä vuoda paljon muutenkaan, sillä Kiekko-Espoolla on vähiten päästettyjä maaleja, 16, ja kolmanneksi paras maaliero (+11).
Mutta perataanpa vielä hieman Pakarisen kenttää. Millaiset ketjukaverit sinulla on?
– Atte on todella taitava, nopea ja hyvä pelintekijä. Hän osaa löytää syöttäjä ja luoda maalipaikkoja kenttäkavereille. Aapo on todella luisteluvoimainen ja tekee duunia molempiin suuntiin. Hänellä on sama maalintekouhka kuin minulla. Hän osaa tosi hyvin myös tehdä peliä. Tosi luotettava pelaaja.
Pakarinen kuvailee joukkuettaan sinnikkääksi, ja siitä kertovat muun muassa kaksi jatkoaikavoittoa.
– Ollaan tosi luisteluvahva joukkue ja osataan pelata viisikkona hyvin. Meillä on todella hyvä puolustus ja laaja kokoonpano. Paljon taidokkaita pelaajia. Uskon, että näillä päästään pitkälle tällä kaudella.
Kauden tavoite?
– Totta kai se on Suomen mestaruus, mutta ennen pleijareita tavoite on Top4:än.
Omat tavoitteesi?
– Totta kai saada ehjä kausi, ettei tulisi mitään loukkaantumisia. Yritän onnistua U20:ssä niin hyvin, että voisin päästä jopa liigajoukkueen mukaan kokeilemaan. Kauden loppuhuipennus olisi oman ikäluokan MM-kisat, joihin olisi tosi hieno osallistua.
Pakarinen on vakuuttunut siitä, että heillä on yksi sarjan parhaista, jos ei paras joukkuehenki. Kaikilla on kopissa tosi mukava olla ja hyvä fiilis. Läppä lentää, ja jokainen nauttii olostaan.
– Kyllä se näkyy sitten jäälläkin, hän mainitsee.
Voitetun ottelun jälkeen kopissa soi voittobiisi, jonka mukana kaikki taputtavat, ja palomieskypärä vaihtaa haltijaa.
– Kypärän edellinen voittaja jakaa sen joukkueen sen illan tsempparille.
Pakarinen aloitti alle kouluikäisenä Espoon Bluesin kiekkokoulussa ja arvelee, että jääkiekkoilevalla enolla ja lajiin tykästyneellä isällä oli jotain tekemistä asian kanssa.
– Minusta tuntuu, että he vaan laittoivat minut kentälle, ja lähdin luistelemaan. He huomasi, että tykkään siitä.
Ja siitä käynnistyi maalinälkäisen hyökkääjän ura. Mitään muuta tonttia hän ei ole koskaan edes miettinyt.
– Olen aina tykännyt olla kiekossa ja tehdä maaleja. Tulevaisuudesta ei ole mitään tarkempia suunnitelmia, mutta tietysti haluan päästä ammattilaispuolelle. Toivottavasti pystyn luomaan menestyksekkään ja pitkän uran, hän summaa.
