Ilveksen U20-joukkueen kapteenin Ossi Tukion vahvuuksia ovat kiekollinen peli ja pelin lukeminen. Nuori puolustaja nauttii hyökkäyspään siniviivalla pelaamisesta.
Tukio, 18, on tyytyväinen nousujohteiseen kauteensa. Hän tavoitteli kauden alkaessa paljon vastuuta ja isoja peliminuutteja U20-joukkueessa, ja ne tavoitteet ovat toteutuneet.
– Pelaan ylivoimaa siniviivalla ja enemmänkin hyökkäyspään viivapeliä. Mielelläni lähden tukemaan hyökkäyksiä. Kiekollinen peli ja pelin lukeminen on vahvuuksia, hän kuvailee omaa tekemistään.
Ilves pelasi viikonvaihteessa kolme ottelua, joissa Tukio kirjautti yhteensä kolme syöttöpistettä. Hän on tähän mennessä koonnut 20 otteluun tehot 3+14=17 ja sijoittuu U20-sarjan puolustajien pistepörssissä viidenneksi. Ilves on vallannut sarjan puolustajien plus-miinustilaston kärkisijat, sillä ykkönen on Tukio (+21), kakkonen Jesse Hietanen (+20), kolmas Otto Kuitunen (+18), neljäs Kalle Karttu (+17) ja yhdeksäs Arttu Niskanen (+10). Kaikkien kenttäpelaajien plus-miinustilaston kymppisakissa on kahdeksan Ilveksen pelaajaa.
– Me ollaan kovaa hommia paiskiva joukkue, joka vie vastustajalta aina ajan pois. Pyritään luistelemaan paljon. Ollaan yhtenäinen ja luisteleva joukkue.
Joukkueen tavoitteet?
– Kauden alusta lähtien meillä on ollut tavoite, että meidät nähtäisiin playoffeissa tällä kaudella. U20 Ilves ei ole hetkeen pelannut pleijareissa.
Nyt Ilves näyttäisi olevan vahvasti menossa pudotuspeleihin, sillä joukkue on sarjansa kärjessä (47 pistettä) ennen Pelicansia ja Ässiä, joilla molemmilla on 46 pistettä. KalPa on tehnyt eniten maaleja (92) ja Ilves toiseksi eniten (88). Ilveksellä on puolestaan vähiten päästettyjä maaleja, 37.
Henkilökohtaiset tavoitteet?
– Pelata hyvin A-junnuissa ja sitä kautta luoda tehopisteitä. Tietenkin yritän tehdä asioita niin hyvin, että auttaisin joukkuetta pärjäämään hyvin.
Tukion pelipaidan rintaan on ommeltu kapteenin C-kirjain, ja se merkitsee hänelle paljon.
– Kyllä se velvoittaa. Täytyy vähän katsoa, että kaikki painaa hommia treeneissä, ja pitää yllä hyvää mieltä. Ehkä olen parhaimmillani siinä, että pidän hyvää fiilistä yllä.
Tukio on pelannut eniten pakkiparina Roni Kuukasjärven kanssa ja arvioi heidän olevan aika samantyyppisiä pelaajia. Molemmat kun tykkäävät osallistua hyökkäyksiin ja nauttivat kiekollisesta pelistä.
– Roni osaa syöttää ja pelata kiekolla hyvin. Jos kiekkoa tulee omiin, niin päästään sieltä hyvin pois, kun molemmilla on kiekollista taitoa. Kyllä me puhutaan jäällä, mutta ei olla mikään äänekkäin pari. Se on yksi asia, jota voisi kehittää, puhua enemmän.
Kapteeni Tukio paljastaa Ilveksen kopista sen verran, että siellä on aina ”hyvä ja rento meininki”, ja ”kaikki ovat kaikkien kavereita”. Joukkue on nuori, ja hänestä se on vain hieno juttu, sillä koppi on täynnä nuoruuden intoa.
Pelipäivinä kapteeni pyrkii erien välillä käymään joukkueen kanssa edelliset 20 minuuttia läpi; mitä tehtiin hyvin ja mitä vähän huonommin, mitä voidaan parantaa.
– Mutta Jesse Hietanen pumppaa joukot aina, kun lähdetään jäälle. Hän hoitaa sen puolen paremmin kuin minä.
Ja sitten on juhlien aika kopissa, kun Ilves on vienyt ottelun nimiinsä.
– Siinä on voittobiisi ja parhaan pelaajan palkitseminen. Meillä on Ilves-kypärä, semmonen rakennusmiehen kypärä, jonka haltija jakaa sen illan työteliäimmälle ja parhaalle pelaajalle.
Tukion isä oli jääkiekkoilija, ja poika alkoi jo päivien, eikä vuosien, ikäisenä käydä katsomassa isänsä pelejä. Kiekkokoulun ovesta hän astui sisään neljävuotiaana, ja kun oma kiekkoura alkoi aueta, sitä innokkaammin hän kävi katsomassa isänsä pelejä ja aistimassa kopin tunnelmaa.
– Nuorempana pelasin vähän aikaa hyökkääjänä ja vielä nuorempana maalivahtina. Olisiko joku valmentaja sanonut varmaan U14-ikäisenä, että olisin parempi pakki kuin hyökkääjä, toisen polven Ilves-puolustaja naurahtaa.
Entä tulevaisuus?
– Ammattilaisuutta kohti tässä mennään. Toivon, että jääkiekosta voisi tulla ammatti, hän paljastaa asettamansa päämäärän.
