U20 SM-sarjan puolustajien maalipörssin kärjessä on tällä hetkellä tungosta. Kuusi pelaajaa on iskenyt kuusi maalia, ja yksi heistä on HPK:n Onnikalle Lehtonen.
Hiljattain 20 vuotta täyttänyt Lehtonen on kirjauttanut 30 otteluun tehot 6+15=21 ja pitää hallussaan viidettä sijaa sarjan puolustajien pistepörssissä. Hän sanoo olevansa hieman yllättynyt maaliensa määrästä, mutta lisää, että laukauksien ottelukohtaiset määrät ovat olleet aika suuria. Maaleja voisi hänen mielestään olla jopa enemmän.
– Samanlainen kehitys on jatkunut nuoremmasta B:stä lähtien, eli eka vuosi menee vähän totutellessa ja toisena alkaa tulla tulosta. Viime kausi oli ensimmäinen kokonainen U20-kausi, ja se meni suurin piirtein nappiin. Tällä kaudella olen pystynyt ottamaan vielä yhden stepin ja alkanut tehdä tulosta.
Lehtosen maaleista kolme on syntynyt yli- ja yksi alivoimalla, ja varsinkin ylivoimalla tulleet maalit ovat ruokkineet hänen itseluottamustaan.
– Ennen kautta osasin odottaa, että jos kaikki tähdet sattuu oikeaan asentoon, niin saattaa ruveta osumaan. Mutta tietty nöyryys täytyy aina muistaa. Vielä enemmän olisi saanut osua.
Millainen puolustaja olet?
– Sata pinnaa joukkueelle pelaava puolustaja. Tykkään puolustaa mutta myös lähteä hyökkäyksiin, hän aloittaa ja jatkaa:
– Kahden suunnan puolustaja, jonka pystyy laittamaan ali- ja ylivoimalle ja ottelun ensimmäisille sekä viimeisille minuuteille. Ihan sama ollaanko häviöllä vai johdetaanko, ja pitäisi voittaa peli. Pyrin aina tuottamaan laatua.
Ja sitten on vielä jääkiekkoilija-isältä periytynyt ominaisuus eli äänekkyys. Lehtonen tsemppaa joukkuettaan penkillä tilanteen mukaan; valaa tarvittaessa uskoa, nostattaa jengin hyvän tunnelman hallin kattoon tai kannustaa jäällä olevia kavereitaan – ja oman osansa saattavat joskus saada myös vastustajan pelaajat. Omien sanojensa mukaan hän on harvoin hiljaa, ja jos on, niin sitten sattuu johonkin niin paljon, että puhe salpautuu.
– Tilanteiden lukutaito tai jonkinlainen peliäly on vahvuus. Pystyn liikkumaan luistimilla ihan hyvin, hän mainitsee vahvuutensa kaukalossa.
Lehtonen ja Niklas Saarelma ovat pelanneet viime kauden puolivälistä saakka pakkiparina.
– Nikke on kiekolla taitavampi kuin minä. Hän osaa liikkua sillä paremmin ja saa aina ratkaistua tilanteen parempaan suuntaan. Mutta aika pitkälti molemmat ollaan kahden suunnan puolustajia.
Joukkueen vahvuudet?
– Työteliäisyys. Joka jätkä laittaa aina kaikkensa peliin, ihan viimeisilläkin hetkillä. Hyvähenkinen joukkue. Juttu lentää, ja treeneissä on hauskaa. On myös taito-ominaisuuksia.
Kevät ja kauden tärkeimmät pelit lähestyvät, ja Lehtosella on selkeä tavoite loppukaudelle: hän haluaa auttaa joukkuettaan vielä enemmän kuin tähän saakka.
– Jos saisin puolustajana enemmän tilkittyä omaa päätä, avattua peliä nopeammin ja ylivoiman tehokkaammaksi. Alkukaudesta meillä oli vähän tuskaa sen kanssa. Ja toivon lisää onnistumisia. Ne ruokkii itseluottamusta, ja sitä kautta yleinen pelin taso nousee.
Millainen on HPK:n koppi? Taitaa olla äänekäs?
– Välillä siellä ei kuule omia ajatuksiaan, kun joku huutaa toiselle puolelle koppia ja samaan aikaan vieruskaveri huutaa jollekin toiselle. Siellä ei musiikki oikein voi soida, kun kaikilla on niin kauheasti asiaa. Hyvät ja huonot vitsit lentää, mutta se on toisaalta hyväkin, Lehtonen naureskelee.
Musiikin suhteen poikkeuksen tekee voitettu ottelu. Silloin kopissa soi heti täysillä Samba De Janeiro, ja sen jälkeen juhlinta jatkuu musiikin sekä kiertopalkinnon jakamisen merkeissä.
– Meillä on taikaviitta ja -sauva, joiden haltija jakaa ne seuraavalle. Saajan pitää sitten heiluttaa taikasauvaa. Se on välillä aika koomisen näköistä, mutta niin sen kuuluukin olla.
HPK:n kopissa on siis rento meininki, mutta sitten kun on kyse sarjapisteistä ja menestyksestä, niin jokainen on tosissaan. Joukkue nimittäin haluaa olla runkosarjan päättyessä tukevasti pudotuspeliviivan yläpuolella.
– Sitten tavoite on edetä mahdollisimman pitkälle ja lopulta voittaa mestaruus.
Selväksi tulee myös se, ettei Lehtonen tarvitse ammatinvalinnan ohjausta. Isän ja isoveljen perässä kiekkopolulle lähtenyt puolustaja pyrkii siihen, että saa jääkiekosta itselleen ammatin.
– Kausi kerrallaan tässä mennään ja katsotaan, mihin tie vie. Toivottavasti kroppa pysyy ehjänä ja pystyn pelaamaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman pitkään, hän linjaa.
