Jukurien hyökkääjä Rasmus Baggström nauttii pelaamisesta vaikean viime kauden jälkeen ja siivittää joukkueensa hyökkäystä U20 SM-alkusarjassa.
Baggström sanoo ”täytyy koputtaa puuta”, kun häneltä kysyy oman sekä joukkueen alkukauden suorituksista. Hän nimittäin pystyi viime kaudella pelaamaan loukkaantumisen takia vain neljä ottelua U20 SM-sarjassa HIFK:n riveissä ja toivoo nyt säästyvänsä sairastuvalle johtavilta vammoilta.
– Kausi on lähtenyt hyvin käyntiin itsellä ja koko joukkueella. Henkilökohtaisesti olen päässyt pelaamaan, on tullut osumia ja joukkue on pelannut tosi hyvin. Ollaan mukana sarjan kärkikahinoissa, ja se on pääasia, hän tuumii.
Millainen hyökkääjä olet?
– Joka osa-alueessa on tietysti kehitettävää, mutta isoin vahvuus on koko (186 cm, 92 kg). Fyysisyys ja kehon käyttö on vahvuuksia, samoin luistelu. Olen aika nopea. Näillä yleensä pärjään ja autan joukkuetta.
Millainen rooli sinulla on?
– Vien kiekkoa hyökkäysalueelle ja luon peliä sitä kautta. Kyllä, pisteitä on tullut (4+3=7 ennen viikonvaihteen otteluita), mutta on niissä ollut tuuriakin mukana, ja totta kai joukkue- ja ketjukaverit on auttaneet paljon, 18-vuotias laitahyökkääjä ruotii.
Baggström painottaa, että sarjakauden tärkein tavoite on auttaa omaa joukkuetta pääsemään mahdollisimman pitkälle, sillä kenelläkään heistä ei ole kiire kesälomalle. Mutta myös Liiga on ajatuksissa.
– Pyrin pelaamaan niin hyvin, että pääsisin näyttämään osaamistani Liigan puolelle. En ole vielä pelannut Liigassa yhtään ottelua, mutta parikin peliä riittäisi. Se olisi hieno kokemus ja näkisi, missä mennään. Sekin olisi hienoa, jos saisi pukea maajoukkuepaidan päälleen, hän kertoo tavoitteistaan.
Baggström sanoo Jukurien olevan fyysinen ja luisteluvahva joukkue.
– Noita kahta on treenattu kovaa. Meillä on myös luonnetta. Me ollaan nuori joukkue, joka on kova kamppailemaan ja etenkin kova luistelemaan. Joukkueen tavoite on pelata hyvin, saada mahdollisimman paljon pisteitä ja päästä pitkälle.
Millainen koppi?
– Siellä on tosi hyvä meininki ja ilmapiiri, hän kehaisee ja jatkaa:
– Minulla ei mennyt kuin päivä tai pari, kun olin heti mukana porukassa. Minut otettiin tosi hyvin vastaan, kun tulin Jukureihin. Joukkueessa on paljon rentoja ja huumorintajuisia jätkiä. Tosi vähän on sellaisia päiviä, että oltaisi hiljaa. Tykkään, kun on puheliaita kavereita.
Baggström toteaa oman kiekkouransa olevan aika klassinen tarina. Isoveli pelasi jääkiekkoa, ja siitä innostuneena hän aloitti oman kiekkopolkunsa Espoon Bluesin kiekkokoulussa 3-vuotiaana. Kodin takapihalle jäädytettiin aina talvisin pieni kenttä, ja siinä ”läiskittiin pihalätkää ja joskus pihasählyä”. Isoveli oli maalissa ja pikkuveli kokeili eri tapoja ohittaa hänet.
– Välillä pelattiin sisällä, äidiltä salaa, enkä ainakaan myönnä rikkoneeni mitään sisällä, Baggström nauraa.
Nuoresta iästään huolimatta Baggström on myös ehtinyt solmia jo yhden jääkiekkosopimuksen.
– 7-vuotiaana pelasin yhden ottelun maalissa, ja hävittiin se jotain 21–1. Tilanne oli aika selkeä sen matsin jälkeen. Tehtiin valmentajan kanssa sopimus, etten enää ikinä mene maaliin. Enkä ole mennyt vaan ollut aina kentällä.
Vuosia sitten pikkujunnuna Baggström katseli NHL:n videokoosteissa pyörineitä tähtihyökkääjä Sidney Crosbyn huippuhetkiä, paljon. Mutta nyt on aika keskittyä omaan uraan.
– Olen tietenkin vähän miettinyt tulevaisuutta ja erilaisia vaihtoehtoja. Mutta aika näyttää. Tällä hetkellä on vain aika tehdä kovasti hommia sen eteen, että kehittyisin pelaajana, hän linjaa.
