U20 SM-sarjan mestaruuden voittaneen Ässien vastuuvalmentaja Samuli Marjeta tiesi jo Patrik Juholan 3–2-maalin jälkeen, että mestaruuspokaali jää Poriin ja sen kanssa juhlitaan myöhään perjantai-iltaan. Ja niinhän siinä kävi.
Ässät kukisti finaalisarjan neljännessä ottelussa TPS:n lukemin 4–2 ja vei mestaruuden otteluvoitoin 3–1.
– Voiton ratkettua sanoin pojille, että nyt ei enää tarvii kehittyä, nyt pitää nauttia elämästä. Iloisia ovat, totta kai. Onhan mestaruus aina hieno juttu. Ei näitä tule ihan joka vuosi kenellekään. Täysi halli, niin mikäs sen hienompaa, Marjeta myhäili.
TPS:n Rene Nummelin teki finaalisarjan ratkaisseen ottelun avauserässä ainoan maalin vajaat puoli minuuttia ennen erän loppua. Toisen erän jälkeen tilanne oli 2 –2, kun Juhola sekä Nestor Noiva ohittivat TPS:n maalia vartioineen Noa Valin ja Aaron Hakala puolestaan kasvatti TPS:n maalipottia.
Päätöserää oli pelattu runsaat kuusi minuuttia, kun Juhola iski illan toisen maalinsa, ja Veikka Hämeenaho viimeisteli loppunumeroiksi 4–2, kun pelikello näytti aikaa 51.13.
Marjeta kertoi sanoneensa kopissa toisella erätauolla, että peli ratkeaa heidän edukseen, kunhan he vain hyökkäävät ja laittavat oveluutta maalintekoon.
– Sanoin myös siitä, että pakit muistaa luistella ja liikkua koko ajan. Me pystyttiin sitomaan se viimeinen kymppi, kun tehtiin siinä kaksi ja kaveri ei tehnyt yhtään. Pystyttiin herättämään halli uudestaan eloon, hän ruoti ja jatkoi:
– Puhuttiin siitä, että meidän pitää vaan lyödä hallin eloon väkisin. Jätkät otti sen tosissaan ja päätti, että tullaan kovaa porteista sisään. Sitten kun peli lähti rullaamaan, niin tiesin meidän voittavan siinä kohtaa, kun peliä oli viisitoista minuuttia jäljellä.
"Kaikki on eletty sitä arkea yhdessä. Se on ollut se juttu."
Miten summaat ottelun?
– Viimeinen 30 minuuttia oltiin tosi hyviä ja kovia. Eka erä vähän jännitettiin ja toisen alku oli vähän hankala, tultiin vähän huonosti. Meillä on erän alut olleet vähän hankalia koko kauden. Sitten päästiin jyskyttämään.
Ässät lähti kevään pudotuspeleihin sijalta kahdeksan, mutta sijoitus ei kerro ihan koko tarinaa. Joukkue nimittäin oli kuntopuntarin mukaan sarjan kolmanneksi paras joukkue runkosarjan 20 viimeiseen peliin ja otti lentävän lähdön pudotuspeleihin.
– Meillä vaihtui 18 pelaajaa tähän kauteen, ja se oli yllättävän pitkäaikainen prosessi. Ottaa vähän aikaa, että juna lähtee jyskyttämään. Syksy oli vaikea, mutta joulun jälkeen päästiin hyvään lyöntiin. Saatiin hyvät voitot alle ja varmistettiin jatkopaikka ylempään SM-sarjaan. Se antoi virtaa, Marjeta muistelee joukkueensa matkaa kohti mestaruutta.
Siitä päästäänkin onnittelusanoihin, jotka valmentaja lausui joukkueelleen: nyt ei tarvitse enää kehittyä.
– Pleijareissa pystyttiin kaikissa sarjoissa ottamaan pieni kehitysaskel aina jokaiseen peliin. Haettiin sitä, että kehitytään koko ajan vähän, ja lopuksi me onkin kehitytty aika paljon ja voitettu, hän avaa onnittelunsa taustoja.
Mestaruushalaus puolustaja Lasse Boeliuksen kanssa. Boelius on syntynyt vuonna 2007, hänestä tuli U20-mestari jo 17-vuotiaana.
Villi kortti -kierroksella kaatui Sport, sitten Kärpät, KooKoo ja finaalisarjassa TPS.
Marjeta painotti heidän luottaneen kaiken aikaa omaan tekemiseensä – olleen jopa jääräpäisiä tekemisessään.
– Kaikki on eletty sitä arkea yhdessä. Se on ollut se juttu. Joka päivä on oltu läsnä, hän kiitti joukkuettaan.
Artikkelin kaikki kuvat: Riku Laukkanen
.jpg){kind=logo}