Hyvinkäällä on jo yli kymmenen vuoden ajan vaikuttanut joukkue Team Flames. Pelaajia on yli 40.
Hyvinkään Jää-Ahmoissa pelaa vireä naisporukka, Team Flames. Joukkueella on ikää yksitoista vuotta, ja se on yhtä aktiivinen, ellei vielä aktiivisempi kuin perustettaessa.
Joukkue sai alkunsa, kun 2004–2005-syntyneiden jääkiekkopoikien äiditkin halusivat pelata jääkiekkoa. Into omaan joukkueeseen oli herännyt, kun äideillä ja pojilla oli keskinäinen ottelu kauden päätteeksi.
Valmennuskin löytyi, kun Team Flamesin pelaajan aviomies Mika Tschesmenski lähti valmentajaksi.
Vuosien varrella pelaajistossa ja valmennuksessa on tapahtunut muutoksia, mutta aina on ollut riittävästi innokkaita toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi.
{gallery}Hyvinkaa_1{/gallery}
Kaksi joukkuetta harrastesarjassa
Taru Kae ei ole itse ollut ihan alusta lähtien mukana, mutta Tarun jäälajitausta tiedettiin, ja hänet pyydettiin mukaan.
Taru oli pelannut muun muassa Jää-Ahmojen naisten joukkueessa maalivahtina, mutta Team Flamesiin hän tuli kenttäpelaajaksi. Hän on tällä hetkellä myös joukkueenjohtajana.
Hän arvelee, että innostusta taisi olla aluksi kaikilla enemmän kuin taitoa.
– Oliko niillä ollut yhdet treenit, ja sitten oli jo melkein saunailta. Sitten päättivät, että syksyllä halutaan alkaa pelaamaan, nauraa Taru.
Joukkueessa on runsaasti pelaajia, ja tällä hetkellä kasassa on kaksikin joukkuetta. Molemmat pelaavat naisten harrastesarjaa eteläisellä alueella. Team Flamesilla on sekä yhden että kahden A:n joukkueet.
– Meillä on yhteensä yli 40 kenttäpelaajaa ja kolme maalivahtia, laskeskelee Taru.
Sarjapelaajien lisäksi joukkueen mukana on kymmenkunta aktiivisesti hikiliikkuvaa naista. Pelaajia on aina 17-vuotiaista 63-vuotiaisiin saakka.
Pelaajien kokemukset jääkiekosta ovat keskenään hyvin erilaisia.
Joukkueissa on Tarun kaltaisia vuosia jääkiekkoa pelanneita, ja kilpakiekkotaustaa on noin kymmenellä naisella.
Taru painottaa, että jääkiekkokokemusta ei tarvitse olla entuudestaan, vähemmälläkin kokemuksella pääsee joukkueeseen.
– Meillä on yksi 59-vuotias, joka aloitti viime vuonna. Hän on aina halunnut pelata jääkiekkoa, mutta nuorena hänelle oli sanottu, että tytöt eivät pelaa jääkiekkoa. Mutta nyt on mukana, iloitsee Taru.
{gallery}Hyvinkaa_2{/gallery}
”Kaikki haluaa ehjänä kotiin”
Tavoitteena naisilla on nauttia pelaamisesta ja muiden samanhenkisten seurasta ilman turhaa pingottamista.
Kerran tai kaksi kertaa viikossa treenataan, ellei samaan aikaan osu pelejä.
Joukkueessa koitetaan muistaa, että kyseessä on harrastus. Peleissä tosin saattaa tämä jalo ajatus joskus unohtua.
– Kaikki haluaa ehjänä kotiin, että sen ei pitäisi olla niin vakavaa, mutta kyllähän sen huomaa peleissä, että toisilla kypärä kiristää enemmän kuin toisilla, paljastaa Taru.
Pääasiassa kuitenkin viljellään huumoria ja pidetään hauskaa. Sen on saanut kokea myös valmentaja.
– Kun mennään tällä iällä, niin ne jututkin ovat sen mukaisia. Valmentajakin saa vääntää rautalangasta asioita, että meillä kyllä pukkarissa nauru raikaa!
Avoimet ovet
Joukkue on kasvanut melkeinpä puskaradion voimalla. Joku tietää jonkun, jota jääkiekko kiinnostaa, ja sitten häntä kysytään mukaan kokeilemaan.
– Meillä on aina avoimet ovet, että sen kun tulee vaan.
Jääkiekkovarusteiden puutteestakaan ei tarvitse huolehtia. Joukkueella on varavarusteita, joita tarvittaessa lainataan. Joukkueeseen on helppo tulla mukaan, lupaa Taru.
Pelaajat ovat innostuneita lajista, josta toki löytyy mielipiteitä joka lähtöön.
– Yksi saattaa haluta, että pelataan kymmenellä pelaajalla ja toinen sanoo, ettei haittaisi, jos olisi 20 pelaajaa, mutta sitten se kultainen keskitie löydetään aina.
{gallery}Hyvinkaa_3{/gallery}
Toinen perhe
Taru on kokenut elämässään hyvin raskaita menetyksiä. Omien lasten menettämisestä ei varmasti koskaan toivu ennalleen. Taru on kuitenkin aktiivisesti mukana vapaaehtoistyössä ja isona apuna elämässä on myös jääkiekko.
Hän kuvaa sitä pääntuuletuspaikakseen.
– Kun puet kamat päälle ja menet jäälle, niin et kerkeä miettiä etkä murehtia mitään. Sä vaan keskityt siihen, mitä sä teet.
Joukkue antaa myös tukea ihan vain olemalla olemassa.
– Se on vähän kuin toinen perhe, sanoo Taru.
