Vuonna 1975 Suomen jääkiekossa tapahtui isoja mullistuksia. Yksi niistä oli aluetoiminnan perustaminen.
Tänä vuonna juhlitaan 50 vuotta täyttävää aluetoimintaa. Muutoksia on matkan varrella tullut, mutta perusasia, tehdä jääkiekon pelaamisesta ja kehittämisestä koko Suomessa mahdollista, pitää edelleen kutinsa.
Aluetoiminnan alkaessa eri alueita oli yhdeksän, mutta vuodesta 2006 lähtien määräksi vakiintui kahdeksan, kun Uusimaa ja Pääkaupunkiseutu yhdistyivät Eteläksi.
Nykyiset alueet ovat: Etelä, Häme, Lappi, Länsirannikko, Keskimaa, Kymi-Saimaa, Pohjoinen ja Savo-Karjala.
Kaikilla alueilla tehdään jääkiekon eteen aktiivista työtä, ja 50 vuodessa on tapahtunut paljon.
Kysyimme neljältä jääkiekkovaikuttajalta, minkälainen on 50-vuotias aluetoiminta?
Jääkiekkoliiton juniori- ja seuratoimintajohtaja Turkka Tervomaa
– Aluetoiminta on arvokkaasti vanhentunut henkilö, jonka tietotaitotaso on sivistyneen keski-ikäisen ihmisen tasolla.
Jääkiekkoliiton liittovaltuuston ja aluetoimintavaliokunnan puheenjohtaja Pasi Kainulainen
– Sanoisin, että aluetoiminta on avoin ja yhteistyökykyinen. Se on myös vahvasti tulevaisuuteen katsova, mutta muistaa myös perinteet ja historiansa.
Jääkiekkovaikuttaja Kalervo Kummola
– Aluetoiminta on tottakai kehittynyt vuosikymmenien aikana, ja edelleen olen sitä mieltä, että seurat ovat ylivoimaisesti se tärkein kivijalka suomalaiskiekkoilussa. Alueorganisaatio on todella tärkeä väliporras seurojen ja Jääkiekkoliiton keskusorganisaation välillä.
Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Heikki Hietanen
– Se on erittäin kokenut ja toimiva organisaatio. Meidän aluetoimintamallimme on hyvin vastannut eri aikakausien kysyntään. Se on organisaationa oppinut omasta ja liiton toiminnasta. Liitossa tehdään kuitenkin sitä strategiaa ja perustyötä, mikä on parasta suomalaiselle jääkiekolle.
