Kentällä pelitilanteet vaihtuvat nopeasti joukkueen pelaajien, vastustajien ja kiekon sijainnin sekä liikkumissuunnan ja -nopeuden mukaan. Hyvä pelisilmä, pelinlukutaito tai älykäs pelaaminen ovat kaikki jääkiekossakin tuttuja käsitteitä. Nämä kaikki ovat osa pelaajan pelikäsitystä. Peleistä voidaan löytää toistuvia lainalaisuuksia, joita opetetaan junioreille tietyin painotuksin sarjatason ja iän mukaan. Tämä kaikki vaikuttaa myös pelaajan pelikäsityksen kehittymiseen.
Pelikäsityksellä tarkoitetaan pelaajan kykyä tuntea pelin säännöt ja taitoa osata ratkaista pelin perustilanteita tarkoituksenomaisella tavalla sekä pelivälineen kanssa että ilman omaa joukkuettaan hyödyntäen. Joukkuevalmennuksen ydintehtävänä on saada joukkue ymmärtämään tilanteet samalla tavalla.
Sami, millainen on hyvän pelisilmän omaava pelaaja?
– Nopea, pelaaja pystyy tekemään havainnot ja päätökset nopeasti, usein myös ennakoiden. Nuo päätökset ovat myös järkeviä ja tarkoituksenmukaisia. Eli pelaaja on tietyllä tavalla fiksu.
– Pelisilmää ja siinä tarvittavia keskeisiä työkaluja eli esim. näköä, voi myös kehittää. On olemassa erilaisia harjoituksia, joilla toisaalta opitaan käyttämään, siirtämään ja kohdistamaan katsetta. Ja toisaalta ihan fyysistä silmän lihasten jumppaa.
Sami kertoi esimerkin eräästä Formula 1 -maailmanmestarista, joka jarrutti yleensä 30 metriä liian aikaisin tullessaan mutkaan. Kävi ilmi, että hänellä silmän lihakset, jotka vastaavat lähelle tarkentamisesta, olivat heikot. Hänellä aloitettiin silmäjumppa yksinkertaisilla liikkeillä (esim. peukaloa lähentämällä ja etäännyttämällä). Tämä vahvisti silmälihaksia ja jarrutuksetkin alkoivat osua kohdilleen. Loppu onkin sitten moottoriurheilun historiaa.
– Myös päätöksentekoa voidaan treenata käymällä läpi ja harjoittelemalla erilaisia tilanteita.
Miten valmennus voi kehittää joukkueen yhteistä pelisilmää?
– Tämä onkin mielenkiintoista, kun toisaalta valmennuksen pitää olla yksilöllistä, mutta toisaalta joukkueena pelataan. Kyllä se lähtee siitä, että valmentajan pitää tuntea ne valmennettavat ja tietää heidän ominaisuutensa mahdollisimman hyvin. Siitä sitten lähdetään kasaamaan joukkueen yhteistä ymmärrystä.
Pelaajien pelisilmän kehittyminen ei lopu koskaan, joten junioreilla sitä kehitystä tapahtuu vielä pitkään. Oppiminen ei käytännössä lopu koskaan, jos vaan jaksetaan tehdä töitä. Tästä on Samin mukaan paljon huikeita näyttöjä. Jopa yli satavuotiaiden aivoissa syntyy uusia aivosoluja ja uusia yhteyksiä. Valmentajille tämä voi tuoda haasteita pelaajien ollessa eri kohtaa omaa kehityspolkuaan. Mutta tämä on myös osa valmennuksen kiehtovuutta.
Minkä yhden ohjeen antaisit valmentajille liittyen pelisilmän kehittämiseen?
– Oppiminen on opettamista tärkeämpää. Oppiminen on myös opettamisen edellytys eikä toisinpäin. Jos pelaajat eivät ole oppineet ei valmentaja ole opettanut vaan on puhunut jotain muuta. Monesti valmennetaan siten, että se näyttää hyvältä. Tästä joystick-valmennus on hyvä esimerkki (luova pelaaja löytää omia ratkaisuja, ja jos valmentaja antaa liikaa ohjeita, pelaajan tarkkaavaisuus on pienempi). Tärkeintä on kuitenkin se mitä sen pelaajan tasolla ja sitten joukkueen tasolla tapahtuu.
Drillaus eli yksittäisten harjoitteiden toistaminen auttaa Samin mukaan taitojen kehittymisessä. Mutta drillit ilman vaihtoehtoja tuhoavat oppimisen, on joku viisas todennut. Eli myös drilleihin on mahdollisuus liittää vaihtoehtoja, jolloin voidaan samalla treenata havainnointia ja päätöksentekoa.
Entä pelaajien intuitio ja päätöksenteko niiden kautta?
– Intuitio tulee päätöksenteon kautta, toki myös valmennuksesta. Juttu onkin siinä, annetaanko pelaajien intuitiolle tilaa, eli voivatko pelaajat tehdä niitä ratkaisuja oman intuitionsa perusteella vai näytetäänkö niille peukkua alaspäin tai penkitystä.