Jääkiekkoliitto halusi inspiroivan yksilöurheiluvalmentajan tilaisuuteen ja siihen vuodesta 2018 alkaen Suomen Davis Cup -joukkueen kapteenina eli tuon turnaukseen osallistuvan joukkueen valmentajana toiminut Jarkko Nieminen olikin oiva valinta.
Jarkko, mikä valmentamisessa kiehtoo sinua?
– Tässä saan olla tekemisissä oman intohimoni kanssa, nyt vain eri roolissa kuin ennen. Itselleni harrastuksesta tuli ammatti ja on hienoa, että saan jatkaa vieläkin tenniksen parissa. Valmentajan roolissa pääsee tässä lajissa ihan erilaiseen ulottuvuuteen – nyt tätä tekee auttaakseen muita. Ennen pelasi ja koitti olla itse mahdollisimman hyvä. Nyt yritän kehittää itseäni mahdollisimman paljon ja auttaa samalla muita olemaan niin hyviä kuin mahdollista. Ja samalla tietysti nauttia tästä tekemisestä.
Jarkko pelasi itse vuosia tennistä huipputasolla, mutta hänen mukaansa huipputasolla valmentaminen ei missään nimessä vaadi ylivertaista taitotasoa urheilijana kyseisessä lajissa. Ei myöskään ole itsestään selvää, että huippu-urheilijoista tulisi loistavia valmentajia.
– Valmentaminenhan on nimenomaan ihmisten valmentamista. Väistämättä entisillä pelaajilla on hyvä tietotaso ja vahva lajitausta, mutta sen kaiken ammentaminen ja eteenpäin vieminen muille on se juttu.
Jarkko painotti valmentajaseminaarissa valmentavansa tiiminsä yksilöitä ensisijaisesti ihmisenä, sitten urheilijana ja vasta lopuksi tennispelaajana.
Tennis yksilölajina eroaa jääkiekkovalmentamisesta joukkueessa olevien yksilöiden suurena määränä. Miten oppia valmennettavansa ihmisenä, kun heitä onkin jääkiekkojoukkueellinen?
– Onhan se niin, että mitä isompi joukkue, sitä enemmän se vaatii aikaa. Eihän sitä opi tuntemaan niitä yksilöitä ihmisenä, urheilijana ja tennis-/jääkiekkopelaajana ilman, että viettää yhteistä aikaa niin kentällä kuin mahdollisuuksien mukaan myös kentän ulkopuolella. Jotta siitä urheilijasta ja pelaajasta saa mahdollisimman paljon irti, niin kyllä se vaatii sen, että sen ihmisen tuntee mahdollisimman hyvin.
Yksilölajissa urheilija voi myös vaihtaa valmentajaansa helpommin. Joukkuelajeissa tämä on vaikeampaa ja yksittäinen pelaaja voi toisinaan tuntea, ettei valmennus osaa huomioida tai valmentaa juuri häntä. Miten tätä kommentoisit?
– Varmasti tämä tuo omat haasteensa, kun kaksi ihmistä kohtaa ja ihmiset ovat erilaisia. Joku voi kokea, että valmennus ei pysty auttamaan tai että se jopa haittaa häntä. Kun taas ketjukaveri voi kokea saavansa kaiken irti valmennuksesta.
Jarkko puhui paljon myös tasapainon löytämisestä valmennuksessa kontrolloinnin ja toisaalta vapauden antamisesta niin joukkueelle kuin yksilöille.
– Se on aina tasapainottelua, mutta se myös tekee valmentamisesta kiehtovaa. Tämä myös vaihtelee joka päivä, vaikka olisi sama tuttu yksilö. Yhtenä päivänä sitä voi antaa tilaa vapaudelle ja luovuudelle ja toisinaan taas enemmän ohjaa, neuvoo ja antaa raameja. Se juuri onkin taitavan valmentajan ominaisuus, että löytää sen parhaan tasapainon näiden välillä. Jokainen meistä on erilainen yksilö ja myös päivät ovat erilaisia. Se on ihan oma taiteenlajinsa ja tekee tästä kiehtovaa.
Jarkon vinkit henkiseen valmennukseen esimerkiksi tappioiden jälkeen ja uuteen peliin valmistauduttaessa, kun yksilöt ovat erilaisia, on keskittyä siihen hyvään tekemiseen ja konkretiaan. Vaikka pettymyksiä ja tappioita tulee ja pelaajien itseluottamus olisi koetuksella, niin hyvän työnteon ja uskon kautta uusi nousu ja se parempi peli usein löytyy. Joskus tämä on helpommin sanottu kuin tehty, ja joukkue tai jopa valmentaja kyseenalaistaa itseään. Silloin pitää keskittyä omaan tekemiseen ja siihen, miten omalla tekemisellä auttaa myös muita toimimaan paremmin.
Miten itse käsittelet tappiot ja pääset niistä eteenpäin?
– Tappion hetkellä, samoin kuin voitonkin, kannattaa ottaa analyyttisesti irti pelistä sen minkä siitä saa. Niillä palasilla ja kokemuksilla sitten mennään eteenpäin. Niin kauan kuin jaksaa joka päivä yrittää olla parempi, niin sitä todennäköisemmin myös sitä kehitystä tapahtuu. Vaikkei se ihan seuraavassa pelissä vielä näkyisikään, niin pitkässä juoksussa se kantaa hedelmää. Siihen tulokseen, olkoon se sitten hyvä tai huono, ei liikaa kannata jäädä pyörimään. Tulos on seurausta siitä tehdystä työstä.