Tapparan laitahyökkääjä Max Järventie ketjuineen on urakalla nakuttanut tehopisteitä U18 SM-alkusarjassa. Tehoketju mahtuu sarjan maalipörssissä viiden parhaan joukkoon.
Järventie, 16, tuumii, että henkilökohtaisesti syksy on ollut hyvä, mutta löytää myös parannettavaa:
– Taistelutahtoa voisi näyttää kentällä enemmän ja pelata vielä kovemmin joitain tilanteita.
Järventie on ennen viikonvaihteen otteluita merkkauttanut tehot 13+9=22, joilla hän on sijoittunut sarjan pistepörssissä kolmanneksi. Hänen keskushyökkääjänsä Petteri Sakki (8+7=15) ja vitjan toinen laituri Max Melicherik (8+9=17) ovat hekin sarjan tehokkaimpia pelaajia. Maalipörssissä Järventie on kakkosena Pelicansin Joakim Torvisen (14) jälkeen, Melicherik ja Sakki jaetulla viidennellä sijalla.
– Tehoja ei nyt aina osaa odottaa, mutta kyllä sen tietää, että niihin löytyy taitoa, Järventie pohtii omia tehopisteitään.
Millainen teidän ketju on?
– Siinä on hyvä pelata. Petterillä on hyvä pelisilmä, ja hän tekee paljon töitä. Max on aika samanlainen pelaaja kuin minä. Hän osaa tehdä maaleja, ja hänellä on hyvä pelisilmä. Itse olen maaleja tekevä laituri, hyvällä pelisilmällä ja luistelulla varustettu, Järventie ruotii.
Kun Järventie miettii meneillään olevaa kautta, hänellä on yksi toive ylitse muiden: ehjä kausi ilman loukkaantumisia.
– Kehityskohteena on puolustuspään pelaaminen. Pitäisi myös saada vähän lisää massaa, ettei ihan heitellä kentän kummassakaan päädyssä.
Kotipeleissä Järventien pelipaidan rintamuksessa on ”A”, ja se merkitsee hänelle paljon. Kirjain kertoo hänelle, että hän on tehnyt jotain hyvin sekä oikein ja saanut valmentajilta luottoa. Kapteeni Karim Heinikosken ja Järventien lisäksi kapteenistoon kuuluvat Jonatan Seppälä, Elmer Kuisma, Eemil Saari ja Tomas Koivu, ja yhdessä he käyvät palavereissa läpi pelattuja otteluita.
– Puhutaan siitä, miten on mennyt ja mitä voidaan tehdä paremmin. Kapteeniston palavereissa on puhuttu siitäkin, miten pyritään ja päästään sarjassa hyville sijoille, Järventie mainitsee ja jatkaa:
– Meillä on taistelutahtoinen joukkue. Sarjan alku ei ollut helppo, mutta me on taisteltu hyvin. Meidän pelilliset vahvuudet on hyökkäyspäässä, maalien teko.
Millainen koppi?
– Aika rento. Hallille ja koppiin on aina kiva mennä ja nähdä kavereita. Pelipäivänä koppi on aika äänekäs. Ennen ottelua kapteeni sytyttää joukkuetta, ja kaikki yhdessä huutaa ringissä.
Voiton jälkeen kopissa soi Petri Nygårdin Reggaerekka – ja kaikki laulavat mukana.
– Sitten taistelukypärän haltija jakaa sen illan parhaalle pelaajalle. Kypärän saaja menee ringin keskelle ja huutaa ”kirves”. Me muut huudetaan ”sydän”, Järventie kuvailee joukkueensa voitonjuhlia.
Kiekkoperheeseen syntynyt Järventie naurahtaa, ettei hänellä oikein tainnut olla muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa samalla uralla. Isä Martti pelasi aikoinaan puolustajana, mutta hänen kolme poikaansa Roby, Emil ja Max valitsivat hyökkääjän tontin.
– Ihan pienenä lähdin isoveljien perässä pelaamaan pihapelejä. Nuorimpana minut sitten laitettiin maaliin.
Isoveljet taisi laukoa surutta kohti?
– No ei siinä pahemmin säälitty. Mutta kyllä he myös piti minusta huolta ja oli huomaavaisia veljiä. Auttoivat kovasti.
Pihapelien maalivahti harkitsi jossain vaiheessa maalivahdin tonttia, mutta päätyi sitten hyökkääjäksi. Syykin oli selvä: maalien tekeminen oli mukavaa ja on edelleen. Varsinkin voittolaukauskilpailussa onnistumisen tunnetta on vaikea sanoittaa.
– Kyllähän se on ihana tunne. Tulee vapautunut fiilis, kun näkee, että kiekko menee maaliin. Ei sitä tunnetta pysty sanoin kuvaamaan.
Entä tulevaisuus?
– Tietysti sitä miettii välillä. Haluaisin ammatikseni pelata jossain päin maailmaa, ehkä mieluiten NHL:ssä. Se vaatii kovaa työtä, mutta olen valmis tekemään töitä haaveen eteen, Järventie linjaa.
