572 runkosarjaottelua SM-liigassa, lähes sata ottelua NHL:ssä ja Ruotsin pääsarjassa, pelejä Sveitsissä, tuttu myös Leijonista... 6-vuotiaana Etelä-Vantaan Urheilijoiden kiekkokoulussa jääkiekon aloittaneen Lennart Petrellin ura on kunnioitettava.
Tyttöjen Pohjola-leirillä Petrell vastasi fysiikka- ja jäätestien järjestämisestä. Vierumäen pre camp -tapahtumassa hän oli mukana valmentajana.
– Täällä on paljon tuttuja tyttöjä, joita olen itse valmentanut tai joihin olen muuten tutustunut jääkiekon tai jonkun muun lajin kautta. Testien lisäksi olen täällä ihan tyttöjen faninakin seuraamassa jääkiekkoa, Petrell hymyilee.
Petrell kertoo harrastaneensa lapsena useampiakin eri lajeja. Jääkiekkoon hän alkoi keskittyä enemmän juurikin Pohjola-leirin pelaajien ikäisenä.
– Jääkiekon lisäksi harrastin lapsena paljon muutakin, yleisurheilua ja salibandya, jääpalloa ja rullakiekkoakin on tullut pelattua. Noin 14–15-vuotiaana aloin keskittyä enemmän jääkiekkoon.
Petrellin ikäluokka, 1984 syntyneet, osallistui Pohjola-leirille vuonna 1999. Petrell ei kutsua leirille saanut.
– Totta kai toivoin todella paljon, että olisin päässyt Pohjola-leirille, mutta kutsua ei sinne tullut. Olihan se tietenkin pettymys, etten sinne päässyt.
Pettymyksestä huolimatta Petrellin motivaatio, mielenkiinto ja palo lajia kohtaan ei kuitenkaan hävinnyt.
– Innokkuus ja intohimo lajia kohtaan säilyi, ja sain paljon tukea valmentajilta, vanhemmilta ja muiltakin perheenjäseniltä. Se mahdollisti sen, että aloin saada omaa potentiaaliani esiin. Hiljalleen palaset alkoivat loksahdella kohdalleen ja aloin huomata, että mähän pärjään tässä ihan hyvin.
Petrell kokee uransa lähteneen nousuun vähän alle parikymppisenä.
– Olin 19-vuotias ja pelasin HIFK:n A-junnuissa, kun sain sellaista viestiä Mobergin Frankilta ja Nybondaksen Tompalta, että nyt voisi olla hyvä hetki keskittyä jääkiekkoon. Olin juuri hoitanut lukion loppuun ja hakenut opiskelupaikkaakin, mutta sitten sovin vanhempieni kanssa, että katson sen kauden ajan, miten jääkiekko sujuu.
– Kausi menikin ihan mukavasti ja pelasin myös vuodenvaihteessa U20-ikäluokan MM-kotikisat, joista voitimme pronssia. Siitä se oikeastaan sitten lähti. Sen kauden syksyllä tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että tästä voi jotain tullakin, Petrell muistelee uransa alkuvaiheita.
Petrellin hienoon uraan mahtuu monia unohtumattomia tapahtumia, mutta kysyttäessä uran huippuhetkeä, vastaus tulee nopeasti.
– Kovin henkilökohtainen suoritus on varmasti 26-vuotiaana kahden suunnan sopimuksella suoraan kiinni NHL-paikkaan. Ei taida ihan lähihistoriasta Suomesta löytyä muita, jotka olisi sen pystynyt tekemään – pelasin kuitenkin koko kauden ylhäällä. Sinne kun lähdetään vanhemmalla iällä testailemaan, niin sieltä ei lähes kukaan pääse suoraan NHL:ään.
– Toki Suomen mestaruus IFK:ssa oli kova saavutus myös. Se oli itselle tärkeä, kun olin pitkään IFK:ssa pelannut ja se oli myös sille yhteisölle tosi tärkeä juttu. Ja koska se yhteisö on itselleni tärkeä, niin se oli totta kai tosi iso juttu sitä kautta myös itselleni.
{gallery}Lennu{/gallery}
Tällä hetkellä valmentajana toimivan Petrellin ura päättyi hieman yllättäen lievään sydänvikaan. Jääkiekkouran jälkeisiä suunnitelmia hän ei ehtinyt pelaajauran aikana juurikaan miettiä.
– Semmoisen lyhyehkön itsetutkiskelun jälkeen päädyin opiskelemaan valmennusta ja sen jälkeen valmennuksen johtamista. Sillä tiellä tässä nyt ollaan, ja olenkin saanut jo aika paljon kokemusta eri ikäluokista ja hakenutkin sitä, että on sekä tyttöjä että poikia valmennettavana.
Ensikosketuksen valmentamiseen Petrell sai aikoinaan oman lapsensa joukkueen valmentamisesta.
– Siinä ikään kuin valuin katsomosta kentälle valmennushommiin, Petrell hymyilee.
– Nyt kun olen valmentanut 9–10-vuotiaista U20-ikäluokan maajoukkuepelaajiin, niin voisi sanoa, että on tässä aika paljon tullut oppia sillä saralla. Nämä valmennuskokemukset ovat olleet tosi arvokkaita jo nyt, vaikka tuntuu, että valmennusurani ei ole vielä edes lähtenyt kunnolla käyntiin.
Parasta valmentamisessa Petrellin mielestä on ensisijaisesti ihmisten kanssa toimiminen – yhdessä tekeminen.
– Omalla urallani näin sekä hyviä että huonoja valmentajia. Lajiosaamista on ollut kaikilla, mutta pidän tärkeimpänä sitä, miten valmentaja osaa toimia ihmisten kanssa ja johtaa ryhmää. Sellaista valmentajaa en ole nähnyt, joka olisi hyvä ihmisjohtaja, mutta huono valmentaja.
Ihmisten kanssa tekemisen lisäksi valmentajuuden parhaita puolia Petrellin mielestä on se, että hän saa olla rakastamansa lajin parissa.
– Valmentamisessa ollaan auttamassa muita, mutta kyllä siinä on se oma kädenjälki. On todella kiinnostavaa, mitä voit sillä saada aikaan. Haluan olla mahdollisimman hyvä valmentaja, huippuvalmentaja.
Petrellillä on sanottavaa myös heille, jotka Pohjola-leirille eivät tänä vuonna päässeet.
– Jääkiekko on ihan yhtä kivaa ennen tai jälkeen Pohjola-leirin. Ei sillä ole väliä, onko siellä mukana. Jos nauttii lajista, niin eihän se muutu siitä, onko ollut Pohjola-leirillä vai ei. Pojista yksi kymmenestä Pohjola-leirin kävijästä tulee pelaamaan U20-maajoukkueessa. Eli keskimäärin yhdeksän kymmenestä U20-maajoukkueen pelaajasta ei ole ollut Pohjola-leirillä.
– Eli ei kannata heittää kirvestä kaivoon vaan kannattaa tehdä sitä mistä tykkää. Ja kun pelaa paljon, niin hyvä siitä tulee.
.jpg)