Invalidiliitossa kuntoutusasiantuntijana työskentelevä fysioterapeutti Hannu Kapanen toimii paraurheilijoiden luokittelijana. Mitä luokittelu tarkoittaa, miten se käytännössä tapahtuu ja miten Kapanen hommaan päätyi?
– Ensimmäinen kontaktini paraurheiluun tapahtui 1990-luvulla, jolloin yksi fysioterapia-asiakkaani pelasi sähköpyörätuolilla salibandya. Hänen kanssaan tuli paljon juteltua paraurheilusta.
Parikymmentä vuotta myöhemmin, 2010-luvulla, Kapaselle aukesi mahdollisuus aloittaa sähköpyörätuolisalibandyn luokittelijana.
– Kiinnostuin asiasta heti. Kävin luokittelijakurssin vuonna 2014 Münchenissä ja sillä tiellä olen edelleen, 10 vuotta luokittelijana toiminut Kapanen muistelee.
Vuonna 2018 Kapanen kävi tutustumassa kelkkajääkiekon luokitteluun. Tarkoitus oli jatkaa heti sitä polkua eteenpäin, mutta matka ei jatkunut kuten suunniteltiin.
– Sitten tuli korona ja kaikki toiminta loppui.
Maailman avauduttua uudelleen kävi Kapanen kelkkajääkiekon luokittelijakurssin vuonna 2021 ja sai pätevyyden toimia kansainvälisenä luokittelijana myös tässä lajissa.
Tällä hetkellä hän toimiikin kansainvälisenä luokittelijana sekä sähköpyörätuolisalibandyssa että kelkkajääkiekossa.
Tavalliselle urheilua seuraavalle termi luokittelu ei ole välttämättä tuttu. Mitä se siis oikeastaan tarkoittaa?
– Kaikessa paraurheilussa on määritelty tietyt kriteerit henkilön terveydentilan ja toimintakyvyn suhteen. Paraurheilijalla on jokin tietty fyysiseen toimintakykyyn liittyvä rajoite. Rajoitteen tai oikeammin sen heikentävät vaikutukset toimintakykyyn tulee olla ominaiset juuri siihen lajiin, jota hän harjoittaa, jotta hän pystyy kilpailemaan lajissa. Tietyntyyppinen rajoite tarkoittaa, että henkilöllä voi olla alentunut lihasvoima tai hänellä on alaraajoissaan merkittävä pituusero ja sitä kautta pääsee lajiin mukaan, Kapanen selventää.
– Kelkkajääkiekossa rajoite tarkoittaa useimmiten sitä, että urheilijalla on esimerkiksi alaraaja amputoitu tai vaikka sellainen selkäydinvamma, että jalat eivät toimi. Nämä ovat kelkkakiekkoilijoiden kaksi suurinta vammaryhmää. Näiden lisäksi voi kyseessä olla mm. neurologisia sairauksia kuten CP-vamma tai MS-tauti.
Kapasen tehtävänä luokittelijana on tarkistaa, että henkilön toimintakyvyn alenema sopii kyseisen lajin kriteereihin. Osa rajoitteista ovat selkeitä, kuten vaikkapa alaraajan amputaatio, mutta jos kyseessä on jokin muu vamma, luokittelijat arvioivat henkilön toimintakyvyn rajoituksen kansainvälisesti sovituin tutkimusmenetelmin ja luokittelukriteerein.
– Yleisesti käytetyillä tutkimusmenetelmillä pystytään mittaamaan esimeriksi urheilijan lihasvoimaa, ja se saa olla tietyllä tasolla.
Luokittelu alkaa tarkistamalla, että henkilöllä on lääkärin tekemä diagnoosi sairaudestaan tai vammastaan, joka soveltuu luokittelukriteerien mukaisesti kyseiseen lajiin. Sen jälkeen urheilija osallistuu varsinaiseen luokitteluun, jossa luokittelija arvioi henkilön toimintakyvyn rajoitteet ja valitsee soveltuvat arviointimenetelmät. Jos henkilöllä on selkeästi myös diagnoosinsa perustella esim. alentunut lihasvoima, niin se testataan soveltuvin testein.
– Siinä on tietty protokolla, minkä mukaan edetään ja me annamme pisteytyksen. Sitten pisteet lasketaan yhteen ja arvioidaan että okei, täytät kriteerit ja nyt olet oikeutettu pelaamaan, Kapanen kertoo.
Osa vammoista on pysyviä, mutta tietyissä tapauksissa rajoitteet voivat helpottua ajan saatossa. Miten nämä asiat on huomioitu?
– Pääsääntöisesti annamme pelaajalle pysyvän oikeuden pelaamiseen, kun oletamme että henkilön terveydentila ei muutu sairauden tai vamman vuoksi. Silloin urheilija saa ikuisesti pelata kelkkajääkiekkoa, jos hänelle on tehty esimerkiksi alaraaja-amputaatio.
– Sitten on myös sellaisia tilanteita, joissa luokittelija katsoo, että urheilija on tällä hetkellä oikeutettu pelaamaan, mutta hänen terveydentilansa vaatii uudelleenarvioinnin seuraavissa kisoissa. Hänelle annamme oikeuden pelata ja luokittelu tehdään myöhemmin uudelleen.
Menestyksen nälkä voi olla joillain urheilijoilla liian kova ja on tilanteita, joissa urheilijan on yrittänyt keinoja kaihtamatta päästä paraurheilijaksi. Huijaaminen voidaan rinnastaa ikään kuin dopingin käyttöön.
– Huijaamistakin valitettavasti välillä tapahtuu, onneksi hyvin harvoin, varsinkin kelkkajääkiekossa. Joskus olen nähnyt jonkun pelaavan ja tilanne ei pelissä näytäkään ihan samalta, mitä olemme urheilijan kanssa aiemmin käyneet läpi. Sellaisesta, ns. epäurheilijamaisesta käytöksestä, voi saada kilpailukieltoa tai jopa ihan elinikäisen kilpailukiellon. Onneksi nämä tapaukset ovat kuitenkin harvinaisia.
Parajääkiekon SM-liiga jatkuu lauantaina 21. joulukuuta. Sarjataulukon kärjessä on tällä hetkellä Nikkarit, kakkosena SISU Paraicehockey ja kolmantena TPS. Liigan otteluita voi seurata Leijonat TV:n välityksellä.
