Kalajoella varttuneesta Jussi Jokisesta olisi voinut tulla jalkapalloilija tai aitajuoksija. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Pohjola-leirin jälkeen lajivalintansa tehneestä Jokisesta tuli ammattijääkiekkoilija.
Jokinen kertoo, että lapsuudessa hänen päivänsä täyttyivät monipuolisesta liikunnasta.
- Kotona käytiin nopeasti koulun jälkeen tekemässä läksyt ja syömässä, mutta muuten oltiin koko ajan menossa. Liikunta ja harjoittelu oli monipuolista, oli kiva kisata ja pelata kavereiden kanssa. Maailma oli toki erilainen, ei ollut kännyköitä, Jokinen muistelee.
Ensimmäiseksi ohjatuksi harrastukseksi Jokiselle valikoitui yleisurheilu, myöhemmin mukaan tulivat jalkapallo ja jääkiekko. Taskurahojen innoittamana myös tuomaritoiminta tuli testatuksi.
Jokinen kertoo olleensa lapsuudessa yleisurheilussa muita lajeja lahjakkaampi, mm. 12-vuotiaana hän teki Suomen ennätyksen aitajuoksussa.
- Liikuntamäärät olivat todella isot, 10–15-vuotiaana noin 25–30 tuntia liikuntaa viikossa. Päiviin mahtui kolmen lajin harjoitukset ja vielä omaehtoisesti eri lajien pelailua.
- Lapsuusajan monipuolinen liikunta antoi minulle eväät pärjätä ja kestää kovaa harjoittelua: ohjeisharjoittelu juosten, hyppien tai pomppien auttoi varmasti pysymään terveenä. Osasin tehdä harjoitteet hyvin, mikä valmisti uraan huippu-urheilijana, Jokinen kertoo ja korostaa myös oman intohimon merkitystä huippu-urheilijan polulla.
Jääkiekko ykköslajiksi 14-vuotiaana
Tultuaan Pohjola-leiri-ikään Jokisen lahjakkuus jääkiekossa oli yleisurheilun tasolla. Jääkiekko oli lisäksi todella kivaa, mikä edesauttoi lajivalintaa.
Valintaa Pohjola-leirille Jokinen joutui kuitenkin jännittämään.
- 83-syntyneet oli todella lahjakas ikäluokka. Mutta kun pääsin leirille näin, että pystyn pelaamaan hyvin ja tekemään tulosta.
Kalajoen Junkkareissa jääkiekkouransa aloittanut Jokinen siirtyi 9. luokalla ensimmäistä kertaa Kärppiin, vaikka harjoitteli vielä kaksi kertaa viikossa Kalajoella.
- 150 kilometriä per suunta ajettiin kaksi kertaa viikossa, mutten muista, että tämä olisi ollut itselle raskasta vaan kivaa. Halu kehittyä ja pärjätä jääkiekossa oli kova, se ajoi eteenpäin.
- Seuraavana vuonna edessä oli muutto urheilulukioon Ouluun, joka valikoitui sijaintinsa vuoksi. Tarjolla oli kovaa kilpailua: joukkueessa oli lahjakkaita nuoria pelaajia, joita vastaan pääsi pelaamaan ja harjoittelemaan. Kävin lukion neljässä vuodessa ja samalla sain myös armeijan suoritettua.
Kärppien Liiga-joukkueen mukana Jokinen pelasi lukion viimeisenä vuonna ja tämän jälkeen ammattilaisura lajin huipulla kesti yli 20 vuotta.
- Huippu-urheilu-ura on antanut kaiken mahdollisen. Jääkiekko on minulle intohimo, montaa päivää ei ole tuntunut, että olisin ollut töissä, Jokinen sanoo.
Urheilu-uran jälkeen valmentajaksi - vinkkejä muille valmentajille ja vanhemmille
Pelaajauran loppuvaiheessa ajatus lopettamisesta pelotti.
- Sain vinkin, että lopettamisen jälkeen lajiin kannattaa ottaa aluksi etäisyyttä. Identiteettini oli kuitenkin vahvasti jääkiekkoilija ja aika nopeasti veri veti takaisin jäähallille ja kiekon pariin, nykyisin Kärppien 2013-ikäluokassa juniorivalmentajana toimiva ja nuoria pelaajia mentoroiva Jokinen kertoo.
Jokisen mukaan lasten valmentamisessa parasta ovat hymyt, ilo ja innostuneisuus. Nuorten pelaajien kanssa on hienoa, jos pystyy auttamaan ja inspiroimaan kaikkia pelaajia.
- Tämä tarkoittaa myös niitä, jotka eivät ole niin innostuneita lajista tai ikäluokkansa kärkipelaajia. Ja yhtä lailla vaikkapa heitä, jotka ovat fyysisesti edellä muita.
Valmentaja-Jokinen toivoo oman taustansa kautta joukkueiden, seurojen ja vanhempien tekevän töitä lasten ja nuorten innostamiseksi ja liikuttamiseksi monipuolisesti.
- Vanhempien pitäisi miettiä, että jos lapsen on OK olla 4–5 tuntia päivässä puhelimella, saman ajan voisi käyttää liikuntaan ja urheiluun ohjatusti ja omaehtoisesti. Samaan aikaan pitäisi kiinnittää huomiota, että pelaajilla jäisi aikaa palautua ja saada tarpeeksi unta. Tästä oma vastuunsa on vanhemmilla ja valmentajilla.
- Pohjois-Suomessa etuna on muuhun Suomeen verrattuna mahdollisuus hyödyntää ulkojäitä. Esimerkiksi erilaiset ulkojää- ja laukaisuhaasteet, joissa aktiivisuudesta palkitaan, toimivat aina. Yhtä lailla lapsia ja nuoria voi haastaa kilpailujen kautta harrastamaan muita lajeja.
Nuorten jääkiekkoilijoiden valmennuksessa yksi tärkeä kehityskohde on luistelutaito, johon Jokinen vinkkaa seuroja tekemään yhteistyötä vaikkapa taitoluisteluseurojen kanssa.
- Lisäksi toivon, että pelaajille opetettaisiin juonikkuutta. Tehdään esimerkiksi fyysisiä harjoitteita pelaamalla erilaisin säännöin, joita pelaajat joutuvat ratkomaan lennossa.
Jussi Jokinen kertoi monipuolisesta lajitaustastaan ja omasta pelaajapolustaan yli 150 seuratoimijalle 2.-4.9.2025 järjestetyillä Suomi-kiekon kehityspäivllä.
Kehityspäivien tunnelmia löytyy Instagramista @Finhockeyfi -tilin kohokohdista, osallistujien kommentteihin ja oivalluksiin kehityspäivillä käsitellyistä teemoista pääsee tutustumaan Suomi-kiekko-akatemian YouTube-kanavalta.