tiistai, 29 syyskuu 2020 16:33

Krista Parkkosen debyyttikausi tuotti tukun pisteitä ja valinnan Vuoden tulokkaaksi – "Tykkään pelata fyysisesti"

Kirjoittanut Markus Viljanen
ERINOMAISUUDEN TAVOITTELU

Krista Parkkonen, 18, oli pienenä innokas kokeilemaan monia erilaisia urheilulajeja aina, kun tilaisuus vain eteen tuli. Päiväkoti-ikäisenä luistelukoulussa tehdyt luistimenpiirrot olivat se hetki, kun pitempiaikainen jääkiekkoharrastus sai alkunsa.

– Olin noin 4-vuotias, kun äitini huomasi ilmoituksen luistelukoulusta. Lähdin innoissani kokeilemaan, ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Olen kokeillut vuosien aikana niin jalkapalloa, salibandya kuin ratsastustakin. Jalkapallo kulki vielä aika pitkään jääkiekon rinnalla ja kuljin pitkään aina treeneistä toisiin, mutta jääkiekko jäi lopulta ainoaksi lajikseni, Parkkonen kertoo.

Parkkonen on pelannut valtaosan elämästään synnyinkaupungissaan Lappeenrannassa. Kaupunki ei ole varsinaisesti tunnettu tyttö- ja naiskiekkotoiminnastaan, joten haasteita on pitänyt etsiä poikien peleistä.

– SaiPa ei juuri menesty naisten puolella. Suunnan muuttaminen vaatisi sitä, että tytöille saataisiin samanlainen kehityspolku, mikä pojille on nyt organisaatiossa tarjolla. Vaihdoin poikien joukkueiden puolelle jo 7–8-vuotiaana ja C1-ikäluokkaan asti pelasin ikäisteni kanssa. Jatkan vieläkin poikien kanssa pelaamista ja treenaamista Naisten Liigan pelien ohella.

Tehopisteitä ja jäähyminuutteja

Debyyttinsä naisten pääsarjatasolla Parkkonen teki vuosi sitten, kun hän liittyi Naisten Liigaan nouseen HIFK:n riveihin. Pohdintoja jääkiekkouran jatkon suhteen oli käyty läpi ja sopivaan aikaan tullut soitto HIFK:n päävalmentaja Saara Niemeltä sai suunnitelmat selkiytymään.

 

"Tulokaspalkinto oli tietysti hieno juttu, kun sain tunnustuksen tekemästäni työstä ja onnistuneista peliesityksistä."

Parkkonen pääsi heti hyvin mukaan naisten pelien rytmiin, eikä 17-vuotiaana pelattu ensimmäinen kausi jäänyt vaatimattomaksi – päinvastoin. Puolustajien pistepörssissä irtosi heti hienosti kahdeksas sija ja palkintokaapin täytteeksi päätyi Vuoden tulokkaan palkinto.

– Kausi oli onnistunut. Sain hyvin peliaikaa ja kemiat toimivat pakkiparini Caroline Shaunessyn kanssa. Tulokaspalkinto oli tietysti hieno juttu, kun sain tunnustuksen tekemästäni työstä ja onnistuneista peliesityksistä.

Tehtyjen maalien ja syöttöjen muodossa Parkkonen onnistui näyttävästi, mutta ainakin yhdellä pelin osa-alueella jäi vielä hiomista. Parkkonen nappasi jäähypörssin kärkisijan nimiinsä, peräti 10 jäähyminuutin erolla ennen toiseksi sijoittunutta Vaasan Sportin Jenniina Kuoppalaa.

– Olen pelannut paljon poikien kanssa, ja se on niin erilaista verrattuna naisiin, että se näkyy pelaamisessani. Tykkään pelata fyysisesti ja se on sitten hieman kerryttänyt jäähyminuutteja. Eihän sitä voi sanoa, että jäähyt olisivat aina asiasta tulleet, mutta varmasti osa johtuu pelityylistäni, Parkkonen nauraa.

– Olisi mukavaa, että kulmakamppailut ja vastaavat tilanteet saisi pelata kovaa, mutta mitään avojään pommeja en lajiin kaipaa. Ne ovat täysin turhia, hän lisää pohtien sääntölinjauksia.

 

"Kun on löytänyt oikean rytmin ja hallitsee ajankäytön hyvin, niin arjesta on saatu toimiva kokonaisuus."

Reissaamista Lappeenrannan ja Helsingin välillä

Vaikka Parkkonen HIFK:ssa pelaakin, asuu hän yhä Lappeenrannassa ja käy siellä lukiota loppuun. Arki on vaatinut paljon suunnittelua, mutta kuvio on ollut toistaiseksi varsin onnistunut. Helsingissä ollessaan hän majoittuu ulkomaalaisten joukkuekavereidensa kanssa.

– Kun on löytänyt oikean rytmin ja hallitsee ajankäytön hyvin, niin arjesta on saatu toimiva kokonaisuus. Harjoittelen viikot Lappeenrannassa ja aina perjantaisin löydän tieni Helsinkiin HIFK:n kanssa treenaamaan ja pelaamaan.

– Olin ensimmäisellä HIFK-kaudella aina Sanni Aholan luona yötä, mikä oli tosi kiva juttu. Tällä kaudella majoitun ranskalaisvahvistustemme kanssa. Ranskan kieli ei minulta vielä taitu, joten ihan englannilla mennään. Ihan hyvin heidän puheestaan saa selvää, mutta joskus on pieniä, hauskoja kommunikaatiovaikeuksia. Kaikki saavat keskustella vapaasti omalla tavallaan, kun ei se englanti kenenkään äidinkieli ole.

 

"Naisten maajoukkueessa pelaaminen on yksi tavoitteistani."

Naisten Liigassa pelaaminen, ja siellä annetut vahvat näytöt ovat Parkkoselle selvä apu myös kansainvälisen uran suhteen. Hän on pelannut jo neljät alle 18-vuotiaiden MM-kisat, joten seuraava askel on aikuisten arvokisatasolla.

– Olen päässyt muutamaan otteeseen jo aikuisten leireille ja katsotaan, josko Naisleijonissa saisi enemmänkin roolia jo tällä kaudella. Olen mielestäni pärjännyt mukana hyvin ja tuntuu, että olen päässyt siellä omaan elementtiini. Naisten maajoukkueessa pelaaminen on yksi tavoitteistani ja viimeistään olympialaiset ovat isompi tulevaisuuden tähtäin.

Krista Parkkosen pelaajakortti Leijonat.fi:ssä

 

Krista Parkkonen ja maalivahti Tiina Ranne suojelivat Naisleijonien maalia elokuussa pelatussa harjoitusottelussa KooKoon U17-joukkuetta vastaan.


Artikkelin kuvat: Riku Laukkanen ja Pasi Mennander

Olet nyt

Lisää Naisten Liigan uutisia