maanantai, 29 joulukuu 2014 12:02

Pikkuleijonissa kiekkoilee kaksi Mattilaa – mutta kumpi on kumpi?

Kirjoittanut Joukkueenjohtaja Arto Sihvonen
Julius vasemmalla, Jesper oikealla. Julius vasemmalla, Jesper oikealla. Arto Sihvonen

Alle 18-vuotiaiden poikien maajoukkueessa pelaavat Jesper ja Julius Mattila ovat veljeksiä. Identtiset kaksoset ovat niin saman näköisiä, että joukkueen johtoryhmänkin on mietittävä tarkkaan, jotta poikien tunnistaminen varmasti onnistuu silloin kun pojilla ei ole pelipaita päällä.

Jesper ja Julius ovat pelanneet yhdessä jääkiekkoa 10 vuotta. Tampereen poikien kiekkoharrastus alkoi viisivuotiaina KooVee:stä, ja nyt seurajoukkue on Ilveksen A-juniorit. Koulussa pojat ovat olleet joka vuosi samalla luokalla. Tällä hetkellä Jesper ja Julius opiskelevat Sammon keskuslukiossa.

Kaikista yhtäläisyyksistä huolimatta Mattilan veljeksillä on myös eroavaisuuksia. Sentterinä pelaava Julius on veljeään 6 minuuttia vanhempi. Hän käyttää vaatteissaan pääasiassa valkoista väriä, kun taas pakkina kiekkoileva Jesper pitää enemmän mustista ja tummista vaatteista. Lisäksi molemmat ovat sitä mieltä, että Julius on luonteeltaan enemmän suurpiirteinen, kun taas Jesper hoitaa kaikki asiat särmästi ja tunnollisesti.

Veljekset ovat saman mittaisia, mutta Jesperille on kertynyt hieman enemmän massaa, joka tietenkin sopii pakille.

Veljeksillä on myös samankaltaisia tulevaisuudensuunnitelmia. Lukio hoidetaan ensin loppuun ja sen jälkeen käydään armeija. Jatko-opiskeluissa otetaan huomioon jääkiekko, johon molemmilla on tarkoitus panostaa oikein kunnolla jatkossakin.

Veljekset kertovat, että yhteispeli sujuu joka asiassa hyvin. Pieniä erimielisyyksiä syntyy silloin tällöin aivan samalla tavalla kuin kenellä sisaruksilla tahansa. Pojat kiistävät, että heillä olisi käytössään kaksosten telepaattinen yhteys, jota voisi hyödyntää esim. jäällä.

- Yhteispeli sujuu kyllä hyvin kaikissa asioissa, Jesper toteaa.

- Ja usein puhe alkaa samasta asiasta samaan aikaan, Julius täydentää.

- Toisen ajatusmaailma on toiselle täysin tuttu, ja se helpottaa yhteistyötä joka tilanteessa, pojat toteavat lopuksi yhteen ääneen.