keskiviikko, 01 kesäkuu 2016 14:09

Tapparan A-nuorten Mäkinen kulkee Barkovin jalanjäljillä

Kirjoittanut Marko Leppänen
Otto Mäkisen kausi huipentui alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa, joissa Suomi saavutti kultaa. Otto Mäkisen kausi huipentui alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa, joissa Suomi saavutti kultaa. Pasi Mennander

Janne Ojanenon yksi suurista tamperelaisista keskushyökkääjistä. Ojanen pelasi liigaurallaan vain Tapparassa, jossa hän toimi kapteenina kunniakkaasti vuodet 2000–2010.

Ojanen on kuitenkin sen verran varttuneemman polven soturi, ettei tätä nykyä Tapparan A-nuorissa pelaava Otto Mäkinen muista häntä kaukalosta kovin hyvin. Paljon paremmin Mäkinen tuntee Ojasen pojan Oskarin, joka pelaa hänen kanssaan samassa joukkueessa.

Ulkomaalaisista pelaajista Mäkisen suosikki on Chicagon taituri Patrick Kane, jonka veivejä on hauska seurailla NHL-välähdyksistä.

Jos tamperelaisesta ja suomalaisesta jääkiekkoilusta haetaan Mäkisen esikuvaa, hän pelaa tätä nykyä kaukana valtameren takana Floridassa.

Mäkinen on päässyt seuraamaan läheltä Aleksander Barkovin tekemisiä, kun Suomen johtava NHL-sentteri on harjoitellut kesäisin Tampereella. Lisäksi Barkov oli käymässä kesällä nuorten maajoukkueleirillä.

– Barkov on todella monipuolinen pelaaja. Hän on kova treenaamaan ja nauttii siitä, Mäkinen innostuu.

– Jäällä näki kunnolla miten pehmeät Barkovin kädet oikeasti on. Sitä ei välttämättä huomaa niin hyvin katsomoon.

Barkov on toteuttanut haaveensa ja raivannut hyvän aseman maailman kovimmassa sarjassa. Mäkisellä on sama tie alussa.

Missä haluaisit olla viiden vuoden kuluttua?

– Jossain ulkomailla pelaamassa. NHL on se isoin tavoite. Jokainen kivi pitää kääntää sen tavoitteen eteen. 

Sorsapuiston kaukalosta kohti isompia kehiä

Barkov on tullut tunnetuksi ulkojäiden puolestapuhujana. Hän vietti satoja tunteja Tampereella ulkokentillä hiomassa harhautuksia ja laukauksia.

Ville Nieminen on kertonut miten hän ajoi kerran Koulukadun kentän ohi ja huomasi tutun oloisen hahmon jäällä. Tuon olen nähnyt jossain, Nieminen ajatteli.

Barkovin liikkeet olivat niin samankaltaisia isällä, joka pelasi Niemisen kanssa samaan aikaan Tapparassa.

Mäkisen kotikaukalo on Sorsapuistossa, jonka lähistöllä Kalevassa hän vietti lapsuutensa. Siellä tuli vietettyä monta hauskaa talvipäivää.

– Kovat pelit siellä oli, sai vääntää kunnolla, Mäkinen virnistää.

Mäkinen näki siskon luistelemassa ja halusi itsekin mukaan Tapparan luistelukouluun. Hän pelasi pienimmissä junnuissa nelisen vuotta Ylöjärven Tapparassa, mutta siirtyi takaisin Tampereen Tapparaan, jossa on kulunutkin koko loppu junnu-ura.

– Äiti kannatti joskus Ilvestä, mutta isä on Tapparan miehiä. Ei äidillä ollut paljon sanomista, kun isä vei Tapparan treeneihin.

Koripallo antanut hyödyllistä pelisilmää

Mäkinen on urheilullisesta perheestä. Isä on pelannut alasarjoissa koripalloa, äiti Kristiina Mäkinen valmentaa uimareita ja sisko Anna Mäkinen ui kilpaa tosissaan. Uinti Tamperetta edustava Mäkinen on uinut MM-tasolla asti.

– Kävin itsekin uintiharkoissa, mutta vietin suurimman osan treeneistä saunassa. Sitten äiti alkoi sanoa, että pitäisikö keskittyä johonkin muuhun.

Koripalloa Mäkinen pelasi Tampereen Pyrinnössä D1-junioreihin asti. Hän käy edelleen heittelemässä korista huvikseen.

– Mietin pitkään, että kumman lajin valitsen, mutta päädyin jääkiekkoon. Koripallosta on varmasti ollut apua pallosilmän kehittymisessä.

– Jääkiekossa on vaan niin kivaa tulla hallille ja mennä jäälle. Nautin siitä kuitenkin enemmän kuin koriksesta.

Mäkinen haluaa pitää itsensä liikkeessä mieluummin kuin levätä laakereillaan. Hän lähti mukaan KooVeen rullakiekkojoukkueeseen, jossa tilille on kertynyt kesällä muutama peli.

– En mää kyllä siinä ole kauheen hyvä, Mäkinen naurahtaa aidolla Tampereen murteella.

CHL-pelit olleet hyviä mittareita

Mäkinen pelasi ensimmäiset Nuorten SM-liigan ottelunsa jo kaudella 2013–14. Hän on ollut rakenteeltaan aina vanttera, joten vanhempien joukkoon sulautuminen on onnistunut hyvin. Runkosarjan 15 ottelussa tuli tehoja 2+3.

Mäkisen mukaan C-ikäisenä A-nuorissa pelaaminen sujui luontevasti, kun paineita onnistumisesta ei juuri ollut. Suurimmat kasvupyrähdykset olivat jo ohi, sillä iso ”venahdus” tapahtui jo D-junnuikäisenä, jolloin luistelun kanssa joutui tekemään tosissaan töitä.

– Sitten seuraavalle kaudella aloin jo kasaamaan enemmän odotuksia itselleni, Mäkinen kertoo.

Panokset kovenivat, kun Mäkinen pääsi edustusjoukkueen harjoittelurinkiin kesällä 2014. Sentteri pääsi jopa tekemään debyyttinsä aikuisten tasolla CHL-pelissä Trineciä vastaan. Hän teki heti maalinkin.

– Pääsin loukkaantumisen takia kehiin viimeisessä erässä. Piti vaan nauttia koko ajan.

CHL-kokemusta tuli tälläkin kaudella Djurqårdenia vastaan. Mäkisen mukaan siinä pelissä näki hyvin tason, johon pitää kurotella.

– Pystyin luistelemaan ja kamppailemaan ihan hyvin, mutta kiekolla tuli iso ero.

Mäkinen myöntää, että liigapeleistä jääminen syrjään tällä kaudella on ollut pettymys. Hän kaipaisi lisää tasaisuutta otteisiinsa. Ikää on kuitenkin vasta 17 vuotta, joten aikuisten tasolla hän ehtii höylätä vielä monta vuotta.

Mäkinen on selkeästi tekemässä kaikkensa, jotta jääkiekkoammattilaisen ura aukeaisi kunnolla. Hänellä on ollut käytössä personal trainer, joka on antanut vinkkejä ruokavalioon ja vetänyt liikkuvuustreenejä. Vehnän käyttö on jäänyt kokonaan pois, ja herkuttelukin on jäänyt vähemmälle kuin ennen.

Tärkeintä on kuitenkin, että Mäkisellä on luontainen pelipää, joka raksuttaa jäällä. Hän itse kuvailee omaksi vahvuudekseen pelaajana monipuolisuuden.

– Otto on hyvä kahden suunnan pelaaja, jolla on hyvä suora luistelu. Hän on parhaimmillaan todella hyvä riistämään kiekkoja ja tasapainottamaan peliä. Kiekollistakin taitoa löytyy, kuvailee 18-vuotiaiden maajoukkueen valmentaja Jussi Ahokas Mäkistä.

Kuulostaa aivan kuin luonnehdinta olisi ollut Barkovista.

 

Haastattelu on julkaistu kokonaisuudessaan Leijonat-lehdessä 1/2016

 

Olet nyt

Lisää Nuorten SM-liigan uutisia