perjantai, 26 lokakuu 2018 15:14

Leijona karjui ensimmäistä kertaa - Suomi palasi MM-areenalle kymmenen vuoden tauon jälkeen

Kirjoittanut Risto Pakarinen
KUNNIOITUS
Ilveksen maajoukkuepelaajia leijonapaidoissaan vuonna 1948: Eero Saari (vas.), Aarne Honkavaara, Juhani Linkosuo ja Pentti Isotalo. Ilveksen maajoukkuepelaajia leijonapaidoissaan vuonna 1948: Eero Saari (vas.), Aarne Honkavaara, Juhani Linkosuo ja Pentti Isotalo. Jääkiekkomuseo

1940-LUKU: Leijonapaita on suomalaisen jääkiekkoilun suurin ja kaunein symboli ja sen pukeminen ylleen kaikkien suomalaisten suuri unelma. Jokainen paidan ylleen pukenut muistaa ensimmäisen kerran.

Alun perin Suomen jääkiekkomaajoukkue pelasi valkoisissa, siniraitaisessa paidassa, jonka rintaa koristi pieni Suomen lippu. Kun maajoukkue helmikuussa 1948 Helsingissä Hesperian kentällä pelasi HC Stadion Podolía vastaan, lippu oli vaihtunut Suomen leijonavaakunaan.

Suomalaiset olivat ehkä ottaneet vaikutteita juuri tshekeiltä, jotka olivat pelanneet oma leijonavaakuna rinnassaan jo 1930-luvulla, vaikka maat eivät olleet koskaan kohdanneetkaan. Joka tapauksessa, villasta tehty leijonapaita oli monellakin tavalla hyvä symboli maan uuteen vauhtiin lähteneelle jääkiekkotoiminnalle.

Jälleenrakennuksen Suomessa oli alkanut tapahtua. Metalliteollisuus oli kasvanut muuta teollisuutta nopeammin jo ennen sotia, ja kun sotakorvaukset piti maksaa Neuvostoliitolle pääasiassa metallisteollisuuden tuotteina, sen kasvu vain kiihtyi. Villateollisuus oli ollut vaikeuksissa ennen sotaa kysynnän laskettua, mutta sille sota merkitsi puolustusvoimien lisätilauksia. Toisaalta se merkitsi myös raaka-ainepulaa ja samaan aikaan kysynnän räjähdysmäistä kasvua, kun säännöstely alkoi 1940. Esimerkiksi Hämeenlinnan verkatehtaan työntekijämäärä nelinkertaistui 20 vuoden aikana ja oli 1950 ennätykselliset 1200 henkeä.

Jääkiekon SM-sarja oli päässyt ensimmäisen vuosikymmenensä aikana mukavaan vauhtiin, mutta 1940-luku oli talvi- ja jatkosodan vuoksi rikkonaisempi. Vuosien 1940 ja 1944 välillä Suomen mestaruudesta pelattiin vain 1941 ja 1943. Ennen sotia mestaruussarjaa oli hallinnut Ilves, joka voitti mestaruuden 1936, 1937 ja 1938 ja nappasi pronssin 1939. Sotavuosina valtikan otti Kronohagens IF, eli helsinkiläisen Kruunuhaan KIF, eli tutummin Kiffen, joka voitti seuran historian ainoat mestaruudet 1939, 1941 ja 1943.

Sodan jälkeen valtikka palasi takaisin Hämeeseen, sillä Ilves, Hämeenlinnan Tarmo ja Tampereen TBK voittivat yksitoista SM-kultaa 1945-1955 ja 33 mitalista vain kuusi meni Tampere-Hämeenlinna -akselin ulkopuolelle.

Niinpä ei ollut ihme, että kun pelaajat sovittelivat villaista leijonapaitaa ensimmäistä kertaa MM-kisoihin vuonna 1949, mukaan mahtui vain yksi pelaaja muualta. Hän olikin sitäkin tärkeämpi, joukkueen maalivahti, Karhu-Kissoja edustanut Unto Wiitala.

Suomen edellisestä MM-turnauksesta oli jo kymmenen vuotta, mutta odotukset olivat kohtuullisen korkealla, sillä Suomi oli taistellut kunniakkaan tiukan 5-4-tappion harjoitusottelussa Kanadaa vastaan ja se sai isäntämaa-Ruotsin lehdet spekuloimaan jopa mahdollisella Suomi-Ruotsi-finaalilla.

“Ottelua seuranneet 7000 katsojaa - ja paikalla oli ainakin 2000 ulkopuolella ilmaiseksi ottelua seurannutta ihmistä - menivät aivan sekaisin, kun Suomi meni ottelussa 2-0-johtoon”, Expressen kirjoitti Helsingin Hesperian puistossa pelatusta ottelusta.

Seuraavalla viikolla leijonapaidat hävisivät samassa paikassa Sveitsille 16-1, mutta ottivat hienon 8-4-voiton Tampereella pelatussa toisessa kohtaamisessa, jossa maalissa oli Juhani Linkosuo - ja näin koko maajoukkue koostui tamperelaispelaajista.

Aftonbladetin Hällsten varoitteli lukijoita Suomen vaarallisuudesta. “Yllätysvoittoa Ruotsista MM-kisojen avausottelussa ei voi sulkea laskuista,” hän kirjoitti.

Liekö kotikenttä ollut Suomen vahvuus harjoitusotteluissa, mutta MM-kisoissa Leijonat eivät olleet lähelläkään yllättää jääkiekon suurmaita. Jo avausottelu Ruotsia vastaan näytti, että maailman parhaiden vauhtiin oli vielä matkaa, kun isännät pöllyttivät Aarne Honkavaaran ja Keijo Kuuselan tähdittämää Suomea peräti 12-1.

Suomi lähti otteluun sittemmin hyvin tutuksi tulleella asenteella. Eli puolustamaan. Suomen valmentajana toiminut 28-vuotias Ilves-luotsi Henri Kvist panosti tiukkaan miesvartiointiin, jossa ruotsalaisille ei annettu jäällä lainkaan tilaa.

Se toimikin hyvin aluksi - Ruotsi voitti ensimmäisen erän vain 2-0 - mutta mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä selvemmin Tre Kronor hallitsi peliä.

 

Leike Aftonbladet-lehdestä.
 

Aftonbladet kutsui postimerkkivartiointia “itsemurhataktiikaksi”.

“Taktiikallaan suomalaiset kaivoivat omaa kuoppaansa, johon he lopulta myös lankesivat. Voimia syönyt taktiikka ei voinut missään nimessä toimia koko ottelua, ja oikeastaan ainoa yllätys oli, että romahdusta ei nähty aikaisemmin,” lehti kirjoitti.

MM-kisat avannut Ruotsin pääministeri Tage Erlander, jolle jääkiekon jääpalloa rajummat taklaukset tulivat pienenä järkytyksenä, totesi kahden erän jälkeen Ruotsin jääkiekkoliiton puheenjohtaja Helge Berglundille, että “sinä lupasit 10-0-voiton, mutta ei tämä siltä näytä”.

Viimeinen erä päättyi 7-1 ja pääministeri sai haluamansa. Suomen maalin teki joukkueen kapteeni Keijo Kuusela, kun hän kavensi ottelun 5-1:een aivan kolmannen erän alussa.

Kapteeniksi Kuusela olikin oiva valinta, sillä hän palveli maataan monin eri tavoin. Viisi vuotta ennen MM-kisoja hävittäjälentäjä Kuusela oli joutunut hyppäämään koneestaan ja jäänyt sotavangiksi, vuonna 1952 hän edusti Suomea sekä kesä- että talviolympialaisissa, jääkiekossa ja maahockeyssa.

Dagens Nyheteriä Suomen otteet eivät vakuuttaneet.

“Suomalaiset olivat asennoituneet voittamaan, eikä optimismista haittaakaan ole, mutta innokkaan alun jälkeen tuloksena oli paha takaisku. Kestänee vielä jokusen vuoden ennen kuin itäiset naapurimme ovat samalla tasolla meidän kanssamme. He osaavat kyllä perusasiat aika hyvin ja peli kulki ajoittain hyvin, mutta laukauksista ja varsinkin nostoista puuttui tarkkuus,” se kirjoitti.

Suomalaisia tappio ei lannistanut.

- Nyt tshekit aliarvioivat meitä ja se saattaa koitua heidän kohtalokseen, valmentaja totesi.

Samaa psykologista kikkaa käytettiin varmaankin Tanskan kopissa, kun joukkue oli hävinnyt Kanadalle 47-0, mikä on vieläkin miesten MM-kisojen ennätys.

Ainakin tanskalaiset turvautuivat huumoriin. Maalivahti Fleming Jensen sai kuulla joukkuetovereiltaan, että “ainakin yhdeksäs, neljästoista, 26:s ja 35:s maali olisivat olleet otettavissa.”

- No, en ole tottunut pitämään nollaa, Jensen sanoi.

Vaikka Suomi aloittikin ottelun hyvin väkevästi ja pommitti Tshekkoslovakian maalia vartioinutta kakkosvahti Josef Jirkaa laukauksilla, kiekot eivät uponneet ja lopulta leijonapaitaisten joukkueiden kohtaamisesta muodostui yhden joukkueen näytös.

Rohkea karvaus koitui Suomen kohtaloksi ja Tshekkoslovakiaa vastaan Suomi ei saanut pidettyä ottelua tasaisena edes erän vertaa. Punavalkoisissa pelanneet leijonat iskivät Tukholman Olympiastadionin taululle rumat 8-1-lukemat, ja peli oli jo 8-0 ennen kuin paikalla olleet 742 katsojaa saivat nähdä sinivalkoisten leijonien saavan kuparisensa rikki.

Kuusela teki jälleen maalin, Suomen toisen iski Lotfi Nasib (joka tunnettiin myös nimellä Nasibullen).

Lopputulos 19-2 merkitsi Suomelle paikkaa alemmassa jatkosarjassa, joka muutettiin kesken turnauksen lyhyemmäksi ja cup-muotoiseksi. Belgialle hävinnyt Tanska antoi täten virallisesti Suomelle viimeisessä ottelussa luovutusvoiton. Suomi kukisti Belgian 17-2.

Kanada ja USA vastasivat kisojen suurimmasta skandaalista, kun molempien joukkueiden pelaajat innostuivat tappelemaan saman päivän otteluissa. Yhdysvallat hävisi Sveitsille 5-4 ja pelaajat saivat lähteä jäältä buuausten saattelemina. Kanadan pelaajat eivät puolestaan sulattaneet Tshekkoslovakian voittomaalin hyväksymistä ja purkivat turhautumisensa tappelemalla. Kanadalaispelaaja heitettiin kentältä – ja koko olympiastadionilta.

Ylemmän jatkosarjan viimeinen ottelu muodostui MM-finaaliksi, sillä Tshekkoslovakia-Ruotsi -ottelun voittaja nousisi sarjan kärkeen. Yli 12 000 katsojaa seurasi kuinka Tshekkoslovakia lopulta väänsi itselleen 3-0 -voiton vetisellä Stadionin jäällä.

Kanada sai hopeaa, Yhdysvallat pronssia, Ruotsi oli neljäs.

Tshekkoslovakia oli vuosina 1947-49 maailman kärkimaa. Se voitti MM-kultaa 1947, olympiahopeaa 1948 ja vuonna 1949 joukkue palasi siis kotimaahansa jälleen maailmanmestareina.

Paitsi ATK Prahan keskushyökkääjä Zdenek Marek, joka livahti joukkueen mestaruusjuhlista kesken kaiken ja loikkasi länteen.

Niinpä seuraavan vuoden MM-kisoissa ei nähty kumpaakaan leijonajoukkuetta. Tshekkoslovakia ei uskaltanut lähettää joukkuetta loikkausten pelossa, ja Suomen Leijonat lähettivät Lontooseen paikalle vain tarkkailijat Risto Lindroosin ja Harry Lindbladin.

- Väittivät, ettei liitolla ollut rahaa lähettää joukkuetta, mutta kai sitä olisi löytynyt, jos olisi ollut pakko. Se oli harmillinen juttu. [Olimme jääneet pois jo] 1948 kisoista ja sitten vielä vuoden 1950 MM-kisoistakin, suomalaisen jääkiekon Grand Old Man, Aarne “Dynamo” Honkavaara kertoi Leijonat-lehdelle 2014.

Mutta 1951 Suomi oli jälleen mukana. Leijonapaidoissa.

Olet nyt

Suomi-kiekon vuosikymmenet

Kausi 2018–19 oli Suomen Jääkiekkoliiton juhlakausi. Liiton perustamisesta oli 20.1.2019 kulunut 90 vuotta. Leijonat.fi kunnioittaa Suomi-kiekon menneitä vuosikymmeniä artikkelisarjalla, jossa kerrataan jääkiekon menestystarinaa esineiden kautta.

Etsi sivustolta