tiistai, 01 lokakuu 2019 13:24

Peliuran jälkeen: Venla Hovi haluaa olla vaativa, mutta välittävä valmentaja

Kirjoittanut Petteri Ikonen
ERINOMAISUUDEN TAVOITTELU

Suomen naisten maajoukkueen huhtikuussa saavuttama MM-hopea päätti erään aikakauden suomalaisessa jääkiekossa. Naisleijonat ponnisti ikuiselta tuntuneelta välierätasolta vihdoin finaaliin ja saavutti hopeaa komean pronssimitalirivin jatkoksi.

Samalla MM-hopeaan päättyi myös muutaman pitkän linjan maajoukkuepelaajan urat. Yksi lopettaneista oli hyökkääjänä pelannut Venla Hovi (o.s. Heikkilä), jolle peliuran jälkeiset suunnitelmat valkenivat jo peliuran aikana.

Kanadassa pitkään asunut tamperelainen työskentelee Winnipegissä valmentajana. Hovi nauttii työstään, jossa työajat ja ryhmät vaihtelevat. Taitovalmentajan opeista nauttivat niin ammattilaispelaajat kuin pienet tyttö- ja poikajuniorit.

– Mikään ei ole sikäli muuttunut, että edelleen on kiireistä ja vietän ison osan päivästä jäähallilla, Hovi naurahtaa.

Hovi antaa myös yksityistunteja ja toimii vanhan joukkueensa Manitoba Bisonsin valmennustiimissä. Jokainen työpäivä on erilainen eikä hommia todellakaan tehdä virastotyöajoin.

Suunnitelma valmentajaksi ryhtymisestä muhi jo jonkin aikaa Hovin mielessä. Valmennustöitä hän teki jo peliuran ohella.

– Tiesin jo ennen viime kauden alkua, että kausi jää viimeiseksi pelaajana, Hovi kertoo.

 

"Ihmiset ja ystävyyssuhteet olivat isoin asia. Päällimmäisenä mielessä on myös oma kehitys ihmisenä."

Hovi kertoi lopettamisestaan MM-finaalin jälkeen. Hän lopetti huipulla, kun kausi tuotti Calgary Infernossa CWHL:n mestaruuden ja Naisleijonissa MM-hopeaa. MM-finaalin päätös oli karu, kun Petra Niemisen jatkoaikamaali hylättiin, ja Yhdysvallat ratkaisi pelin voittomaalikilpailussa. Karu oli myös CWHL:n kohtalo, kun sarja lakkautettiin.

Hovin peliura oli päättymässä joka tapauksessa, mutta moni tuttu pelikaveri jäi ilman seuraa ja sarjaa.

– Kärkipelaajat ryhtyivät boikottiin, ja muutama siirtyi Ruotsiin. Osa on pelannut Pohjois-Amerikassa näytösotteluissa.

Pitkä peliura tarjosi monia ikimuistoisia hetkiä, mutta Hovi nostaa maajoukkueesta yksittäisten otteluiden sijaan esiin koko matkan.

– Ihmiset ja ystävyyssuhteet olivat isoin asia. Päällimmäisenä mielessä on myös oma kehitys ihmisenä. Sitä arvostan eniten, Hovi pyörittelee.

 

Venla Hovi ja USA:n Kacey Bellamy, seurakaverit Calgarysta, halasivat MM-finaalin jälkeen. Taustalla Naisleijonien kapteeni Jenni Hiirikoski.

 

Matka nuoresta aikuiseksi

Hovi kasvoi maajoukkuekiekkoilun parissa aikuiseksi. Hänellä riitti vuosien saatossa kärsivällisyyttä tehdä läpimurto maajoukkueeseen.

– Nousin naisten maajoukkueeseen yllättäen, kun Juhani Tamminen oli päävalmentajana. Minut kutsuttiin MM-leirille, Hovi muistelee yli 15 vuotta myöhemmin hetkeä, jonka koki aikanaan 16-vuotiaana.

– Oli hieno kokemus päästä mukaan valmistavalle MM-leirille keräämään kokemusta, ja se antoi itseluottamusta kamppailla kisapaikasta tulevaisuudessa.

Hovia ei valittu kisajoukkueeseen, mutta Kiinassa pelattavaksi tarkoitetuissa MM-kilpailuissa ei lopulta pelannut kukaan muukaan. Vuoden 2003 Kiinan kisat piti perua SARS-epidemian takia.

Seuraavaa maajoukkuekomennusta Hovin piti odottaa useita vuosia, ja hän pääsi jälleen maajoukkueen mukaan kaudella 2006–07. Tuolla kaudella hän pääsi myös MM-kilpailuihin.

– Pelasin ehkä kaksi vaihtoa koko kisoissa. En kuitenkaan ottanut pulttia siitä, milloin pääsen maajoukkueeseen tai pelaamaan siellä. Olen aina suhtautunut realistisesti kykyihini. Oli hienoa olla mukana niissä Winnipegin kisoissa ja nautin tunnelmasta NHL-hallissa.

 

"Kyllähän se viime kevään loppuottelu kiilaa kärkeen yksittäisenä tapahtumana, mutta ei yhden ottelun lopputulos määritä koko maajoukkueuran antia."

Sitten, kun maaottelupelejä alkoi kertyä, niitä myös kertyi. Hovi pelasi 199 maaottelua pistein 28+47=75, joista arvokilpailuissa 61 ottelua pistein 8+9=17. Olympialaisissa hän pelasi kolmesti ja MM-kilpailuissa kahdeksan kertaa. Kotiin tuomisiksi kertyi kaksi olympiapronssia, kolme MM-pronssia ja uran viimeisestä ottelusta MM-hopea.

– Kyllähän se viime kevään loppuottelu kiilaa kärkeen yksittäisenä tapahtumana, mutta ei yhden ottelun lopputulos määritä koko maajoukkueuran antia, Hovi tähdentää.

Tärkeäksi kohdaksi hän nostaa myös Sotshin olympialaisten pettymyksen, kun kovin odotuksin kisoihin lähteneet Naisleijonat jäi mitalipelien ulkopuolelle.

– Siitä käynnistyi nousu kohti nykyistä. Päätimme, ettemme enää koskaan halua olla siinä tilanteessa.

– Vajosimme hetkellisesti todella alas, mutta pystyimme käsittelemään pettymyksen joukkueena ja nousemaan sieltä uudelle tasolle. Itse mietin paljon, että jatkuuko peliurani enää siinä vaiheessa, ja otin yhden kauden taukoa pelaamisesta.

 

Sotshin olympialaiset olivat Naisleijonille pettymys.

 

Isosti oppia neljältä maajoukkuevalmentajalta

Sotshin pettymyksen tuottaneen kauden 2013–14 jälkeen maajoukkueessa alkoi uusi aika, kun päävalmentaja Pasi Mustonen otti joukkueen haltuunsa. Mustonen on peräänkuuluttanut kovaa vaatimustasoa ja sitoutumista.

– Meillä oli jo aiemmin mukana pelaajia, jotka ovat olleet vaativia itselleen urheilijoina, Hovi tarkentaa.

– Pasi toi paljon asioita muun muassa puolustuspeliin. Pasi myös osoitti reilusti intohimonsa tätä touhua kohtaan ja eli 110-prosenttisesti tunteella mukana.

Maajoukkuevalmentajiaan arvioidessa Hovi miettii pitkään.

Saintulan Hanski (Hannu) oli tärkeä valmentaja maajoukkueurani alkuvaiheessa. Hän valmensi minua myös alle 22-vuotiaiden ja alle 20-vuotiaiden joukkueissa. Nuorena pelaajana huonon ja hyvän päivän ero oli todella iso. Hyvänä päivänä olin todella hyvä ja huonona oikeasti joukkueen huonoin. Hannu opasti minua eteenpäin.

Saintulan jälkeen Hovi pelasi maajoukkueessa Pekka Hämäläisen komennossa. Tähän ajanjaksoon osui esimerkiksi Vancouverin olympialaiset pronssijuhlineen.

– Pekka oli jämäkkä valmentaja. Jos kopissa oli liian hauskaa, hän rauhoitti porukkaa ja käski keskittymään.

Seuraava valmentaja Mika Pieniniemi oli erilainen.

– Mika oli uuden polven valmentaja. Hyvin rento, Hovi luonnehtii.

– Haluan korostaa, että jokainen valmentaja toi omia juttujaan maajoukkueeseen ja myös minun uralleni. Jokainen oli toiseen verrattuna erilainen.

 

PyeongChangissa 2018 Naisleijonat voitti pronssia.

 

Mutta entä minkälaiset eväät peliura antoi valmennustöihin Venla Hoville?

– Haluan olla välittävä, mutta vaativa valmentaja. Näiden yhdistämisessä riittää tekemistä.

Hovilla on myös yksi haave. Hän haluaa järjestää ensi kesänä Suomessa jääkiekkoleirin.

– Tytöille ja pojille tarkoitettu leiri on suunnitteilla Tampereen seudulle.

Urheilijan asema on parantunut

Pasi Mustosen viisi kautta Naisleijonien päävalmentajana ovat olleet menestys. Suomi on viisistä arvokisoista napsinut yhden hopean ja kolme pronssia. Vain kerran (2016) Suomi jäi mitalien ulkopuolelle, kun Venäjä oli etevämpi MM-pronssiottelussa.

Hovin maajoukkueura oli sen verran pitkä, että se antaa perspektiiviä ruotia sitä, millaisen matkan suomalainen naisten maajoukkuekiekkoilu on kulkenut tällä vuosituhannella.

– Toivon, että nuoremmat pelaajat ymmärtävät sen tien, jonka me olemme kulkeneet. Taloudelliset mahdollisuudet ovat paremmat kuin silloin, kun itse tulin maajoukkueeseen. Toivon, että nuoret osaavat arvostaa nykyistä tilannetta.

– Näen maajoukkueen tulevaisuuden valoisana, Hovi tuumii.

 

"Toivon, että nuoremmat pelaajat ymmärtävät sen tien, jonka me olemme kulkeneet. Taloudelliset mahdollisuudet ovat paremmat kuin silloin, kun itse tulin maajoukkueeseen."

Kevään MM-kilpailuissa kisaensikertalaisista Elisa Holopainen ja Viivi Vainikka säväyttivät räväkällä hyökkäyspelillään.

– Maajoukkueessa on lahjakkaita ja taitavia pelaajia. Olihan se nuorille huikea päästä heti ensimmäisissä MM-kilpailuissa finaaliin. Toki joukkueessa on nyt muutenkin erilainen voittamisen kulttuuri kuin ennen.

Hovi kokee maajoukkueen muuttuneen myös helpommin lähestyttäväksi.

– Silloin oli nokkimisjärjestys, kun tulin mukaan maajoukkueeseen. Nuori pelaaja ei voinut olla oma itsensä ja joutui vähän jännittämään.

– Nyt myöhemmin on naurettu, että nykynuorilla on jopa liian helppoa. Piti ihan muistuttaa, että nuorimpien pitää kerätä kiekot. Kaiken kaikkiaan muutos on ollut askel parempaan, Hovi alleviivaa lopuksi.

 

Artikkelin kuvat: Jukka Salminen, Matti Nurminen, Pasi Mennander

Olet nyt

Etsi sivustolta