Leijonat.fi

     

Blogi: ”Vain pari pellillistä mokkapaloja!”

Kirjoittaja toimii Suomen Jääkiekkoliiton viestintäpäällikkönä, siviilissä hän on kahden kiekkoilevan juniorin äiti. Kirjoittaja toimii Suomen Jääkiekkoliiton viestintäpäällikkönä, siviilissä hän on kahden kiekkoilevan juniorin äiti. Kuva: Jukka Salminen

Klo 8.15 lauantaiaamuna voisi vaikka nukkua, tosin tätäkin kolumnia kirjoittaessani löydän itseni taas kerran jäähallilta. Ja jos ”aamuvuoroa” ei jostain syystä ole, kyllä tie vie viikonloppuisin useamman kerran hallille, väkisinkin, kun perheessä on kaksi pientä jääkiekkoilijan alkua.


Sivusta seuraavia tuttavia aikataulut välillä hirvittävät. Kun arki-iltojen lisäksi viikonloput kuluvat kahden lajin tiiviissä harrastusrumbassa kuskaus- ja toimitsijatehtävissä, on perheen oma aika välillä kortilla. Tuttu haaste monessa kodissa.

Mutta, onneksi tämä haaste on positiivinen – kyllä sitä aikansa voisi huonomminkin käyttää. Itse koen, että lapsen urheiluharrastus on kuin rahaa laittaisi pankkiin. En laske sen varaan, että kumpikaan perheemme jälkikasvusta jossain vaiheessa tienaisi elantonsa urheilemalla, mutta luotan, että nuorena opittu liikunnallinen elämäntapa kantaa pitkälle.

Joukkuelaji myös opettaa valtavasti: Yksilönä ei pärjää kaukalossa eikä sen ulkopuolella. Myös pukukopissa solmitut ystävyyssuhteet ovat usein sellaisia, että ne kestävät läpi elämän – yhteiset kokemukset hitsaavat yhteen eivätkö hevillä unohdu. Ja vanhempana on hienoa, että omien lastensa lisäksi oppii tuntemaan myös näiden kaverit.

Niin että mitäpä sitä valittamaan. Omaa harrastuspalettia ehtii kasvattamaan tai sohvan nurkassa lojumaan sitten, kun lapset eivät enää tarvitse huoltojoukkoja aivan yhtä aktiivisesti.

Ja sitä paitsi, ihan hauska tänne hallille on tulla. Parhaimmassa tapauksessa lapsen harrastuksesta tulee myös oma harrastus ja pian huomaa, että TiTu-vuorostakin voi iloita! Harjoitusten lomassa voi välillä piipahtaa lenkillä tai vaikkapa jäähallin kuntosalilla – jos pari treeniä viikossa jää katsomatta tämä tuskin tekee lapsesta yhtään huonompaa pelaajaa, tai itsestä huonompaa vanhempaa. Ja mikä parasta, kaukalon laidalta löytää myös uskomattoman hyviä tyyppejä: Siinä missä lapset solmivat joukkuelajissa elinikäisiä ystävyyssuhteita, näin voi käydä myös vanhempien kesken.

Ja kaikki yllä listatut asiat ovat mahdollisia myös muissa lajeissa. Sen sijaan tätä et ehkä usko: Jääkiekkoharrastuksen vuoksi meidän perheessä on leivottu mokkapaloja vain pari hassua pellillistä! Toiseen harrastukseen niitä on urakoitu muutaman vuoden sisään varmasti kymmenkertainen määrä, mutta jääkiekon etu on, että hallien kahviot yleensä vastaavat tarjoilupuolesta.

Kellon viisarit etenevät ja alkaa olla aika laittaa läppäri kiinni ja siirtyä kahvilasta kaukalon laidalle kannustamaan. Tsemppiä sinne halleihin ympäri Suomen, meitä vanhempia tarvitaan!

Henna

 

Viimeksi muutettu


Suomen Jääkiekkoliiton yhteistyökumppanit: