Leijonat.fi

     

Blogi: "Jäin koukkuun"

Heikki Kontsas toimii Suomen Jääkiekkoliiton liittovaltuuston varapuheenjohtajana. Heikki Kontsas toimii Suomen Jääkiekkoliiton liittovaltuuston varapuheenjohtajana.

Luulen, että suuri osa meistä jääkiekkoihmisistä on ”toiminnan miehiä ja naisia”. Me viis veisaamme strategioista yms. korulauseista. Käytännön arki ja peliin tai omaan jälkikasvuun liittyvä tunnelataus vie intohimon sellaiselle tasolle, ettei siinä ole sijaa korulauseille.


Minulle kävi huonosti. Jäin koukkuun Jääkiekkoliiton uuteen strategiaan. Älä naura, tämä on vakava asia, ainakaan minulle ei ole koskaan ennen käynyt näin. Kun sitä ensi kertaa luin, se kuulosti samalta kuin kaikki muutkin strategiat, hienolta, kaukaiselta, sellaiselta jollainen kaikilla organisaatioilla tulee nykytyylin olla.

Minulle jäi korvamato lauseesta ”päämääränä on jääkiekkoperheen monipuolinen kasvattaminen.” Huomasin yhä useammin miettiväni sen sisältöä. Liiton sivuilla asiaa on avattu monesta näkökulmasta mutta lyhyesti voisin kiteyttää, että tuohon päämäärään sisältyy koko suomalaisen jääkiekon tulevaisuus niin juniorityön, harrastustoiminnan ja kilpaurheilun kuin elämysliiketoiminnankin (lue Liiga) kannalta katsottuna.

Se on viisas lause, kuka tai ketkä sen takana lienevätkin, sitä en tiedä.

Tästä jatkumona aloin tietysti miettiä kaikkia niitä ongelmia (pitäisi tietysti sanoa hienosti ”haasteita”), mitä tämän päämäärän saavuttamiseen liittyy. Katson tätä asiaa nyt Oulusta käsin, joka on yksi kasvukeskus alue valtakunnallisestikin katsottuna. Mutta arvelen, että samat ongelmat ovat jokaisessa kasvukeskuksessa - jos ei vielä, niin lähitulevaisuudessa.

Ongelmat liittyvät olosuhteisiin. Meillä on Suomessa todennäköisesti suhteellisen hyvä tilanne jäähallien lukumäärän suhteen verrattuna asukaslukuun. Yhteiskunta on kuitenkin hallitus hallitukselta jatkanut toimenpiteitä, jonka tavoitteina on mm. saada meidät kansalaiset asumaan tiiviisiin yhteisöihin. Tämä on johtanut ja johtaa tulevaisuudessa vielä enenemässä määrin siihen, että maaseudut autioituvat ja ihmiset keskittyvät alueellisiin kasvukeskuksiin. Uskoisinpa että tulossa oleva sote-uudistus edesauttaa tätä kehitystä entisestään palvelujen keskittyessä, vaikka toisin väitetäänkin.

Tästä seurauksena meillä on käymässä niin, että vaikka meillä onkin lukumääräisesti riittävästi jäähalleja, ovat ne yksinkertaistettuna väärissä paikoissa. Tämä taas johtaa kahdenlaisiin ongelmiin: käyttäjä- ja rahapulaan pienillä paikkakunnilla ja jääpulaan kasvukeskuksissa. Ja juuri jääpula kasvukeskuksissa on tulevaisuudessa suurin este tämän hienon päämäärän toteutumisessa.

Kun tähän soppaan vielä lisätään kuntatalouksien heikko tila lähes koko maassa, tuleva sote-uudistus ja sen myötä tuleva mietintä koko tulevaisuuden kunnan/kaupungin tehtävistä, on katastrofin ainekset kasassa. Huolestuneena ole kuunnellut ”kuntastrategien” keskustelua siitä, onko liikuntapaikkarakentaminen ylipäätään tulevaisuudessa enää kunnan ydintehtäviä. Voi vain kuvitella tulevien kuntapäättäjien ongelmia kun jäähallipitäjässä syntyy 20–30 lasta vuodessa, jäähalli rapistuu käsiin vaatien satojen tuhansien eurojen investoinnit ja toisaalla vaakakupissa on keski-iältään vanhenevan kunnan lakisääteisten tehtävien täyttäminen yhä kiristyvässä taloudellisessa tilanteessa. 

Meillä on jääkiekkoliitossa käynnistynyt jo hienoja hankkeita kuten ”Lasten kiekon superviikonloppu, Leijona-kiekkokoulut, Easy Hockey ja Girls’ Hockey Day”.  Näiden tavoitteenahan on mm. tuo hienon strategian toteuttaminen. Ongelmana on jo, ainakin Oulun alueella se tosiasia, että emme voi perustaa uusia joukkueita vaikka tulijoita olisi. Meillä ei ole tarjota uusille tulijoille harjoitusolosuhteita eli yksinkertaistettuna jääaikaa ainakaan mihin järkevään vuorokaudenaikaan. Tämä on tällä hetkellä suurin uhkakuva strategian yhden keskeisen osan toteutumiselle.

Eniten tämä kehitys tulee haittaamaan juuri ”Easy Hockey” -tyyppistä, matalan kynnyksen jääkiekon harrastusta. Juuri sitä, jolla helpoimmin kasvatetaan monipuolisesti jääkiekkoperhettä. Juuri sitä, josta ne tulevaisuuden harrastajat, fanit, katsojat, yhteistyökumppanit ja sponsorit tulevat.

Osattomaksi ei jää kilpakiekkokaan vaikka voisi kuvitella, että siitä pidetään aina hyvää huolta. Laskin, että Kärppien 2000-luvun liigajoukkueesta lähes 50 pelaajaa on piirtänyt ensimmäiset luistimenpiirtonsa jäähän ns. pikkuseurassa. Ilman näitä ”pikkuseuroja” ja heidän tarjoamiaan mahdollisuuksia monet hienot tarinat (Jokinen, Donskoi, Puljujärvi, Pokka jne.) olisivat jääneet syntymättä. 

Lopuksi kiperä ja kipeä kysymys, mihin Jääkiekkoliiton miljoonat pitäisi tulevaisuudessa ohjata?

 

Viimeksi muutettu


Suomen Jääkiekkoliiton yhteistyökumppanit: